Life is what happens...

Ei tämä muutu vauvablogiksi, vannon sen! ...ellei kolmea vauvakirjoitusta putkeen jo lasketa sellaiseksi muutokseksi... No, sen saa kukin itse päättää. Minä kirjoitan nyt taas Watsonista, koska elämääni ei juuri nyt mahdu kovin paljoa muuta.

Eikä tarvitse mahtuakaan. Kuvittelin, että olisi ahdistavaa vain olla kotona ja vaihdella vaippoja, ja ihmettelin, miten sitä oikein jaksaa odotella, että vauva kasvaa vähän isommaksi. Osasin kuvitella taaperon, en pikkuvauvaa. Heti siitä saakka kun hän saapui, oli kuitenkin ilmiselvää, että nimenomaan tämä vauvavaihe on jotain todella ainutlaatuista, joka tulee todennäköisesti hurahtamaan hyvin nopeasti (nyt jo yli kolme viikkoa kulunut, mitäh!) - ja jotain aivan ihanaa. Ei tällaista symbioosia pääse kokemaan missä muussa elämäntilanteessa.

Nyt ihmettelenkin niitä, jotka ryntäävät viikon vanhan kanssa kaupungille. Minun ei pariin viikkoon tehnyt mieli lähimetsän kärrykävelyä pidemmälle. Nyt nautin jo kauppaan rullailusta ja mummolavierailuista sekä suunnittelen laajentavani toimintasädettä läheisen taajaman kahvilaan. Kotona oloa piristävät tällä hetkellä lukuisat vierailijat (a.k.a. Watsonin ihailijakerholaiset). Myös Helsingin reissua on mukava suunnitella, kun tietää, että sinne voi suunnata omassa tahdissa sitten, kun hyvältä tuntuu.

Toisaalta pian ehkä ihmettelen niitä, jotka linnoittautuvat kotiin yli kuukauden ikäisen kanssa.  Kaikilla on omat tapansa, omat fiiliksensä kuhunkin vaiheeseen, ja kaikki yhtä hyviä ja oikeita.

Pian ihan tosi kirjoitan jo muustakin kuin Watsonista. Tänään pääaiheena on kuitenkin hän, joten sen kunniaksi päivän Kuumat Listat:

Asioita, joista Watson pitää: syöminen (tai kuten Mummi sanoisi: "juopottelu") - sekä muuten vain rinnalla olo, hoitopöydän oikealla laidalla oleva Tiikeri, hoitopöydän vasemmalla laidalla olevat Purkit, Daddy, Mummi ja Ukki ja Tädit, ihailijakerholaisten sylissä olo, valoisat ikkunat, laulut ja musiikki sekä niiden tahtiin hytkyttäminen
 - sekä aina pienen harkinnan jälkeen: kärryissä olo, autolla ajo.

Asioita, joita minä järjenvastaisesti pelkään:  Onko sillä sammasta suussa?! Nukkuuko se nyt kunnolla selällään vai pitäisikö noita jalkoja vielä jotenkin kääntää?! Mikä tuo näppylä on?! Huutaako se joinain päivinä herkemmin sen takia, että en ole reagoinut tarpeeksi nopeasti ja siitä on tullut "epäluuloinen"?! Onko sillä kuuma? Onko sillä kylmä?
...ja niin edelleen... Ah, äitiyden onnea!


 Otsikon lainaus muuten päättyy näin (eikä noin kokonaisena tällä hetkellä päde meihin, sillä emme uuvuta itseämme turhalla suunnittelulla, mutta hyvin sanottu joka tapauksessa):

 ...while you're busy making other plans . ( - John Lennon)

Aamutunnelma

On aamu, kello jotain kahdeksan ja yhdeksän väliltä.

"Watson, äiti on tosi väsyny, kun sä nukuit tolleen pätkissä. Voitaisko nukkua vielä...?"

Turha toivo! Watson syö yhden annoksen ja ilmoittelee sitten, että haluaa syödä lisää - mutta ei ihan vielä, kiitos. Ensin hän haluaa seurustella äidin kanssa. Sitten vaippa pitää vaihtaa ja hän pääsee häärimään hoitopöydälle. Juuri, kun hän alkaa kyllästyä siihen, äidin on itse päästävä vessaan, ja ettei Watson hermostuisi, hänet otetaan mukaan. Mutta tätä hän ei halua, odotella että äiti hoitaa omat asiansa, ja hän ilmaisee sen selvästi. Sitten Watson onkin valmis syömään.

Ruokailuun hän nukahtaa, posket pullollaan, naama kurtussa, kuin pieni mummo.

I could stay awake just to hear you breathing
I could stay lost in this moment forever

Kello on kymmenen, ihan sopiva aika aamutorkuille. Minäkin nukahdan, reiluksi tunniksi. Watson nukkuu puolitoista. Sitten on taas aika syödä.