Tämä kaikkien lainausten äiti korvaa kesken jääneen joulukalenterin. Tämän pätkän luin aikoinaan niin monta kertaa, että osasin sen ulkoa. Vuosien jälkeen se palautui mieleen ja taas sain siitä uutta. Näillä sanoilla vuodesta -14 vuoteen -15.
Elämä on kärsimystä, niinkö se meni. Niinkö sinä uskot, ukkomunkki? Kärsimys aiheutuu elämänjanosta, Ansas muistaa: Buddha on Siddhartha Gautama. Siddhartha Gautama, kuka hitto oli Siddhartha Gautama? Siddhartha Gautama oli nuori mies joka kenties vähän pelkäsi elämää; Siddhartha Gautama ehkä viihtyi hieman huonosti ruumiissaan ja kehitteli sen takia omaperäisiä ajatuksia maailmasta. Nuori mies, nuoria miehiä kaikki: Jeesus, Muhammed, Siddhartha Gautama. Ensin on nuori mies, tarvitaan vain tarpeeksi vihainen nuori mies, ja joku aina seuraa, joku aina tarttuu matkaan. Siitä se lähtee, uskonto.
Kärsimys aiheutuu elämänjanosta. Sillä tavallako sinä ukkomunkki uskot? Järkevä ajatus, noin pohjimmiltaan. Jos ei koko ajan niin helvetisti toimittaisi. Jos ei jatkuvasti melskaisi ja metelöisi. Jos ei suunnittelisi ja toivoisi ja haluaisi ja yrittäisi, jos ei aina jyräisi tahtoaan läpi. Jos olisi aina niin kuin on joskus kevätiltaisin Luosujoen rannalla, yhtä tyyni, yhtä ajatukseton - samalla tavalla yhtä universumin kanssa joka ympärillä hiljaisena solisee ja sirkuttaa. Kai se olisi helppoa. Kai se olisi onnellista. Kai se olisi kätevää, itselle ja muille.
Mutta sitten taas, toisaalta. Ihminen ei ole kuukkeli, ihminen ei ole vaivaiskoivunlehti. Ihminen ei ole vesirännin suulla klluvajääpuikko eikä lumipaakku räystään päällä. Ihminen on ihninen, ihmisen tehtävä on toinen, ihmisen luonne on pitää ääntä. Ihminen haluaa raapia jälkensä, merkitä reviirinsä. Ihminen on eläin jolla on vähän vaarallisen isot aivot. Muut eläimet eivät sitä tiedä, ihminen tietää: minä olen täällä nyt, olen täällä vain kerran. Sinäkin munkki, sinä olet täällä vain kerran, mitä sinä päivät pitkät puuhailet? Kuljet temppelistä toiseen. Et tapa kärpästäkään. Kauhot kupista laihaa keittoa. Ei janoa, ei kärsimystä. Ei kärsimystä, ei kunniaa. Sinä vain olet, sinun on hyvä olla. Ja sitten sinäkin kuolet, et ole nuori enää sinäkään, sinun päiväsi on puolessa: jonakin päivänä jonakin vuonna sinä kuolet ja sinun munkkitoverisi seisovat tässä sinun maallisten jäännöstesi kanssa ja ripottelevat sinun tuhkasi tuuleen. Olisiko silloin vasta aika olla yhtä universumin kanssa, silloin vasta kun joka tapauksessa on. Olisiko nyt kuitenkin parempi elää vain ja vähän kärsiä, kärsiä vaikka vähän enemmänkin, ottaa vastaan mitä vastaan tulee. Elämä on kärsimystä, voi harmi, ei sitten ollenkaan eletäkään. Mikäs uskonto se sellainen on? Mitäs siihen sanot, munkinpätkä?
- Juha Itkonen: Kohti
keskiviikko 31. joulukuuta 2014
tiistai 30. joulukuuta 2014
Kaikki vuodestani
No niin, kerrankin kunnon katsaus. Olkaa hyvät.
1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
2014
1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
Olen, ainakin viis: A, P, J, harjoitteluparini M, sekä loppuvuodesta läheiseksi tullut yh-ystävä, joka saakoon bloginimen Kanerva. Agaba, en tiedä menetkö sinä viime vuoden vai tämän puolelle :D mutta ainakin tapasimme ekaa kertaa jo viime vuonna!
2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
Totta kai! Vaikka projekti Eikoskaan jäikin enimmäkseen ideoiden tasolle, niin tulihan noita: esim. pidin onnistuneen koristunnin, kävin nettitreffeillä ja TÄYTIN 30. Yritin opetella bileitä varten twerkkaamaan, huonolla menestyksellä :'D
3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
Olen.
4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
Apua. Miksi tää on niin vaikeaa? No, Saksan siskoni C oli kylässä ja kävimme mökillä. Siinä tuli wanhaa kunnon seikkailuhenkistä reissaamista, kun hyppäsimme täyteen junaan ilman paikkalippuja - lastenvaunujen ja niissä istujan kanssa siis. Mökiltä käsin kävimme myös Valamossa. Lisäksi mun 30v-bileet ansaitsevat maininnan. Räppibileet. Meinasin tehdä niistä oman merkinnän, mutta se ei ihan toiminut. :D
5. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
Olenko muuttunut vai olenko vain oppinut tuntemaan itseäni paremmin sellaisena kuin todella olen? Molempia varmaan.
6. Oletko lihonut?
Öö :D Nyt en oikeasti tiedä. En ole käynyt aikoihin vaa'alla.
7. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
En.
8. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
En. Olen ollut tänä vuonna elokuvissa vain kerran. Hobitti 3 oli uskomaton elämys, niin tylsää että ekan kerran elämässä räpläsin kännykkää leffan aikana. Hei, tämä tulisi siihen "oletko tehnyt tänä vuonna jotain mitä et koskaan ennen" -kohtaan!
9. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
En.
10. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Kanerva? Joskin "paras" on vähän tollanen vertaileva sana.
11. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
Teinkö uudenvuodenlupausta? Jos se oli projekti Eikoskaan, niin en pitänyt. Graduakaan en saanut valmiiksi, vaikka siitä en kyllä mitään lupaillutkaan.
12. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Joo!
13. Kuoliko kukaan läheisesi?
Joo, isoäiti.
14. Missä maissa kävit?
EN MISSÄÄN! :'D Lol.
15. Mitä haluaisit vuodelta 2015 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2014?
Taitoa pysyä itsessäni. Vaikka se alkoi kyllä vähän paremmin onnistua vuoden loppua kohti.
16. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2014?
25.12. kun täytin 30? (Meinaan muuten koko ajan kirjoittaa 20, hahah.)
17. Mikä oli vuoden 2014 suurin onnistuminen?
Se miten paljon olen tutustunut itseeni.
18. …ja suurin epäonnistuminen?
Hahah. Tekis mieli sanoa että yks ihmissuhde, mutta onko se epäonnistumista, jos uskaltaa ja pettyy? En minä siinä se epäonnistuja ollut. Joten en tiedä. Se ettei gradu tullut valmiiksi?
19 Kärsitkö vammoista?
Vain psyykkisistä, hohoo.
20. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
INHOAN tätä kysymystä :D Kun parhaat asiat ei edelleenkään ole niitä mitä ostetaan... mutta joo. Mä tiedän. Blingbling-koristeet ja asusteet räppibileisiin.
21. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Tämä kysymys on turha, koska siihen voi aina vastata vaan "ystävät ja perhe". Mutta siis ystävien ja perheen. Ja Watsonin!
22. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
B:n. Exän. Oma. Tiettyjen erinäisten henkilöiden tietyissä tilanteissa. Ja Watsonin ;)
23. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Ruokaan? Ja vaippoihin...
24. Mistä innostuit eniten?
RÄPPIBILEEEEEEEET!!!!!!
25. Vuoden 2014 ihmiset:
...tekivät vuodesta vuoden 2014.
26. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
Ei kai tähän joka vuosi voi vastata vaan "onnellisempi"? Eri tavalla onnellinen? JA myös surullinen joistain asioista, mutta olen tajunnut, ettei se ole aina paha asia. Itseasiassa onnellinen ja surullinen eivät ole vastakohtia. Voi olla sekä onnellinen että surullinen. Surullisen vastakohta on iloinen ja ne ovat mielentiloja, hetkellisiä oloja. Onnellisen vastakohta on onneton ja ne ovat perustavanlaatuisempia tiloja.
27. Lihavampi vai laihempi?
Eiks tää kysymys ollu jo?
28. Rikkaampi vai köyhempi?
Aika samoissa mennään?
29. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Liikuntaa harrastanut.
30. …entä vähemmän?
Jaa-a. En kyllä tiedä.
31. Miten vietit joulun?
Minä, Watson, siskoni Kultapilli + avecinsa (menköön tässä räppibilenimellään Käpyveli), sekä W:n mummi ja ukki, siis vanhempani. Hyvä lämmin hellä jne. <3
32. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Tässä kysymyksessähän on se ongelma, että niitä karmeimpiakaan hetkiä ei parane haluta muuttaa, koska ilman niitä en olisi tässä nyt.
33. Rakastuitko vuonna 2012?
Rakastuin.
34. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
Hahaa! Ei yhtään :D
35. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Modern Family!!!
36. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
Vihata ei oikein toimi. Olen helevetin vihainen kyl.
37. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Luinkmää jotai? :D Öö oikeesti? Luinko? Siis todennäköisesti, mutta kun mulla on nykyään jäniksen muisti. Muistan mä joitain lukeneeni mutta että paras? Tää on nyt liian vaikea kysymys!
38. …entä musiikillinen löytö?
M.I.A. !
39. Mitä halusit ja sait?
Parisuhteen.
40. Mitä halusit, muttet saanut?
Kestävän parisuhteen.
41. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
Apua! Ks. kys. 37...
42. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Biletiiiiiiiiiiiin! (Varsin maltillisesti itse asiassa, toim. huom.)
43. Ketä kaipasit?
Kaukana asuvia.
44. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
Sanokaapa se?!! En todellakaan tiedä. Aikamoinen ihme tässä on tapahtunut. Että Jumala varmaan. Kiitos sinne ylös vaan.
sunnuntai 28. joulukuuta 2014
Se vaan on
Mietin tuossa päivänä muutamana, että suhtautumiseni jouluun on muuttunut lapsen saamisen myötä. Sitten tajusin, että ei se pelkästään lapsesta johdu. Se alkoi jo kolme vuotta sitten, kun vietin joulun (toista kertaa) Ghanassa.
Ensimmäinen Ghanan joulu -07 oli vähän turhan täynnä koti-ikävää, ja olinhan minä silloin aika nuori, että ei kai ihme. Kun sitten -11 lähdin vapaaehtoisesti jouluksi sinne, oletin, ettei joulua pahemmin tule. Päätin hyväksyä asian, saisinhan tilalle kuukauden Ghanassa.
Kävi ilmi, että olin täysin väärässä. En odottanut mitään. En yrittänyt tuoda jouluun yhtäkään perinnettä. En syönyt yhtään jouluista ruokaa enkä saanut yhtäkään lahjaa. Kaiken lisäksi "minun" vanhassa lastenkodissani sillä hetkellä vuottaan viettävät vapaaehtoiset, joihin olin tutustunut, lähtivät aattoillaksi omiin rientoihinsa.
Vietin joulun siis vanhassa kodissani. Ja se tuli - joulu tuli. Vaikken tehnyt mitään. Vaikken yhtään yrittänyt. Menin lastenkodin kotikirkon joululauluiltaan. Sen yhteydessä seurakunnan nuoret miehet lukivat pätkiä Raamatusta. Aivan sattuman kaupalla exäni, jonka kanssa nyt vuosien jälkeen olimme taas hyviä, läheisiä ystäviä, luki jouluevankeliumin (Luuk. 2: 1-20), joka meillä kotona luetaan aina aattoiltana, juurikin joululaulujen laulamisen yhteydessä. En siis ollut tiennyt tästä etukäteen mitään.
Ja sitten Joulupäivänä laittauduimme Afrikan äitini kanssa kirkkoon, vapaaehtoiset palasivat myös juuri ajoissa sitä varten, rakas ystäväni tuli niin ikään paikalle - meillä oli hauskaa ja juhlatunnelma katossa. Kirkon jälkeen joimme alkoholitonta skumppaa synttärini kunniaksi. Iltapäivällä minä ja vapaaehtoiset olimme organisoineet lastenkodin pojille jouluaterian (ei millään muotoa länsimaisen sellaisen) ja vapaaehtoiset olivat hankkineet heille lahjojakin.
Se oli todella Joulu isolla J:llä, vaikka kaikki oli toisin kuin yleensä (sitä jouluevankeliumia ehkä lukuunottamatta). En olisi tarvinnut mitään enempää.
Sen jälkeen olosuhteet muuttuivat Suomessakin niin, että joulu on jäänyt vähemmälle valmistelulle. En ole mikään joulu-sekoboltsi, joka vaihtaa verhotkin (kaikella rakkaudella niitä ystäviä kohtaan jotka näin tekevät), mutta tuohon saakka olen aina koristellut, suunnitellut lahjat ja kortit, kuunnellut joulumusaa jne. No, sitten olinkin raskaana enkä jaksanut tehdä paljon mitään. Hoidin jouluostokset (lähimmille) kertareissulla ja lykkäsin jotain koristeita huoneeseeni. Sinä vuonna vietimme joulua ensi kerran pelkästään oman perheen kesken (+avecit) emmekä isoa sukujuhlaa. Kaikki oli taas eri lailla kuin yleensä. Ja joulu tuli.
Viime vuonna oli sitten jo Watson. Joulukuu hurahti ohi, jonkun kultanauhan kai lykkäsin kämppääni jossakin välissä. Joululahjat ostin hetkistä ennen joulua tajutessani ystävän kanssa kaupungilla kierrellessä, että ne puuttuivat. Aattona menimme Watsonin kanssa porukoilleni, ja kyllä, jälleen joulu saapui huolimatta vähäisestä valmistautumisesta.
Tämä vuosi oli ehkä kaiken huippu. En oikeasti jaksanut tehdä paljon mitään. Lahjat jotenkin vain huitaisin kasaan siinä sivussa tehdessäni muita asioita (entistä tarkemmin rajatulle läheisten ryhmälle). En koristellut, mutta hankin pikkuisen pöytäkuusen kotiin, mikä osoittautui paljon toimivammaksi kuin iänikuinen nauhojen ja pallojen ripustelu. En kuunnellut joulumusaa, koska Rajattoman eka joululevy tulvii jo korvista ulos, enkä jaksanut etsiä jouluradion taajuutta, oli tarpeeksi mietittävää kolmekymppisbileiden soittolistassa. Sattumalta osui kohdalle pari pienimuotoista pikkujoulujen viettoa kavereiden kanssa, mikä toimi hyvin.
Jouluaatto jälleen pienimuotoisesti porukoilla. En yrittänyt virittäytyä mihinkään erityiseen tunnelmaan kerta kaikkiaan lainkaan. Minä vain yksinkertaisesti hengasin ja vain olin. Ja joulu vain oli. Ja se oli erittäin hyvä juuri sellaisena.
Tämän jorinan pointti on kai se, että onpa vapauttavaa kun joulun ei tarvitse olla tietynlainen ja sisältää jotain tiettyjä asioita. Sitä ei tarvitse tehdä. Siihen ei tarvitse virittäytyä. Se vain on. Taisin jossain kohtaa pelätä, että joulusta lähtee se lapsuuden taika, kun itse aikuistuu, ja hetken ehkä kuvittelin, että se pitää rakentaa, jotta taikuus pysyisi kasassa. On erittäin helpottavaa huomata, että näin ei ole. Joulun ei tarvitse enää olla samanlainen kuin lapsena. Se ei silti lakkaa olemasta. Tunnelma tulee omin nokkineenkin, ja sanoisinpa melkein että parempana silloin, kun ei yritä.
Lopuksi voisin vielä jakaa asian, jonka tajusin jo silloin, kun en itse vielä edes uskonut joulun hengelliseen puoleen. Siitä jouluevankeliumista, joulun "virallisesta" tarinasta. Tajusin nimittäin, että sen pointti ei itse asiassa ollenkaan tarvitse olla se, että nyt Jumalan poika on syntynyt maailmaan wohooooooo. Siis toki tätä voi juhlistaa jos kokee sen omakseen, mutta monelle hengellisellekin ihmiselle tämä konkreettinen ajatus voi tuntua vähän etäiseltä ja vieraalta.
Mutta kun joulun todellinen sanomahan on paljon yksinkertaisempi: pariskunta tulee vieraaseen kaupunkiin, ei mahdu majataloon ja joutuu menemään yöksi talliin/luolaan (käännöksestä riippuen). Ja muikkis on vielä raskaana, ja synnyttää siellä. KELATKAA mikä tilanne. Mutta rakkaus lämmittää. Pariskunta hoitaa vauvaa siellä eläinten keskellä (eli tässä on vielä tällainen ei pelkästään ihmisiä koskeva rakkaudellinen ulottuvuus) ja ulkona yötyössä valvovat paimenet tulevat pitämään seuraa. IHANA TARINA. Jonka pointti ei ole uskontosidonnainen ollenkaan.
Nyt kuuluisi sanoa hyvää joulua, mutta se taisi mennä jo. Niin että ensi vuoteen!
Ensimmäinen Ghanan joulu -07 oli vähän turhan täynnä koti-ikävää, ja olinhan minä silloin aika nuori, että ei kai ihme. Kun sitten -11 lähdin vapaaehtoisesti jouluksi sinne, oletin, ettei joulua pahemmin tule. Päätin hyväksyä asian, saisinhan tilalle kuukauden Ghanassa.
Kävi ilmi, että olin täysin väärässä. En odottanut mitään. En yrittänyt tuoda jouluun yhtäkään perinnettä. En syönyt yhtään jouluista ruokaa enkä saanut yhtäkään lahjaa. Kaiken lisäksi "minun" vanhassa lastenkodissani sillä hetkellä vuottaan viettävät vapaaehtoiset, joihin olin tutustunut, lähtivät aattoillaksi omiin rientoihinsa.
Vietin joulun siis vanhassa kodissani. Ja se tuli - joulu tuli. Vaikken tehnyt mitään. Vaikken yhtään yrittänyt. Menin lastenkodin kotikirkon joululauluiltaan. Sen yhteydessä seurakunnan nuoret miehet lukivat pätkiä Raamatusta. Aivan sattuman kaupalla exäni, jonka kanssa nyt vuosien jälkeen olimme taas hyviä, läheisiä ystäviä, luki jouluevankeliumin (Luuk. 2: 1-20), joka meillä kotona luetaan aina aattoiltana, juurikin joululaulujen laulamisen yhteydessä. En siis ollut tiennyt tästä etukäteen mitään.
Ja sitten Joulupäivänä laittauduimme Afrikan äitini kanssa kirkkoon, vapaaehtoiset palasivat myös juuri ajoissa sitä varten, rakas ystäväni tuli niin ikään paikalle - meillä oli hauskaa ja juhlatunnelma katossa. Kirkon jälkeen joimme alkoholitonta skumppaa synttärini kunniaksi. Iltapäivällä minä ja vapaaehtoiset olimme organisoineet lastenkodin pojille jouluaterian (ei millään muotoa länsimaisen sellaisen) ja vapaaehtoiset olivat hankkineet heille lahjojakin.
Se oli todella Joulu isolla J:llä, vaikka kaikki oli toisin kuin yleensä (sitä jouluevankeliumia ehkä lukuunottamatta). En olisi tarvinnut mitään enempää.
Sen jälkeen olosuhteet muuttuivat Suomessakin niin, että joulu on jäänyt vähemmälle valmistelulle. En ole mikään joulu-sekoboltsi, joka vaihtaa verhotkin (kaikella rakkaudella niitä ystäviä kohtaan jotka näin tekevät), mutta tuohon saakka olen aina koristellut, suunnitellut lahjat ja kortit, kuunnellut joulumusaa jne. No, sitten olinkin raskaana enkä jaksanut tehdä paljon mitään. Hoidin jouluostokset (lähimmille) kertareissulla ja lykkäsin jotain koristeita huoneeseeni. Sinä vuonna vietimme joulua ensi kerran pelkästään oman perheen kesken (+avecit) emmekä isoa sukujuhlaa. Kaikki oli taas eri lailla kuin yleensä. Ja joulu tuli.
Viime vuonna oli sitten jo Watson. Joulukuu hurahti ohi, jonkun kultanauhan kai lykkäsin kämppääni jossakin välissä. Joululahjat ostin hetkistä ennen joulua tajutessani ystävän kanssa kaupungilla kierrellessä, että ne puuttuivat. Aattona menimme Watsonin kanssa porukoilleni, ja kyllä, jälleen joulu saapui huolimatta vähäisestä valmistautumisesta.
Tämä vuosi oli ehkä kaiken huippu. En oikeasti jaksanut tehdä paljon mitään. Lahjat jotenkin vain huitaisin kasaan siinä sivussa tehdessäni muita asioita (entistä tarkemmin rajatulle läheisten ryhmälle). En koristellut, mutta hankin pikkuisen pöytäkuusen kotiin, mikä osoittautui paljon toimivammaksi kuin iänikuinen nauhojen ja pallojen ripustelu. En kuunnellut joulumusaa, koska Rajattoman eka joululevy tulvii jo korvista ulos, enkä jaksanut etsiä jouluradion taajuutta, oli tarpeeksi mietittävää kolmekymppisbileiden soittolistassa. Sattumalta osui kohdalle pari pienimuotoista pikkujoulujen viettoa kavereiden kanssa, mikä toimi hyvin.
Jouluaatto jälleen pienimuotoisesti porukoilla. En yrittänyt virittäytyä mihinkään erityiseen tunnelmaan kerta kaikkiaan lainkaan. Minä vain yksinkertaisesti hengasin ja vain olin. Ja joulu vain oli. Ja se oli erittäin hyvä juuri sellaisena.
Tämän jorinan pointti on kai se, että onpa vapauttavaa kun joulun ei tarvitse olla tietynlainen ja sisältää jotain tiettyjä asioita. Sitä ei tarvitse tehdä. Siihen ei tarvitse virittäytyä. Se vain on. Taisin jossain kohtaa pelätä, että joulusta lähtee se lapsuuden taika, kun itse aikuistuu, ja hetken ehkä kuvittelin, että se pitää rakentaa, jotta taikuus pysyisi kasassa. On erittäin helpottavaa huomata, että näin ei ole. Joulun ei tarvitse enää olla samanlainen kuin lapsena. Se ei silti lakkaa olemasta. Tunnelma tulee omin nokkineenkin, ja sanoisinpa melkein että parempana silloin, kun ei yritä.
Lopuksi voisin vielä jakaa asian, jonka tajusin jo silloin, kun en itse vielä edes uskonut joulun hengelliseen puoleen. Siitä jouluevankeliumista, joulun "virallisesta" tarinasta. Tajusin nimittäin, että sen pointti ei itse asiassa ollenkaan tarvitse olla se, että nyt Jumalan poika on syntynyt maailmaan wohooooooo. Siis toki tätä voi juhlistaa jos kokee sen omakseen, mutta monelle hengellisellekin ihmiselle tämä konkreettinen ajatus voi tuntua vähän etäiseltä ja vieraalta.
Mutta kun joulun todellinen sanomahan on paljon yksinkertaisempi: pariskunta tulee vieraaseen kaupunkiin, ei mahdu majataloon ja joutuu menemään yöksi talliin/luolaan (käännöksestä riippuen). Ja muikkis on vielä raskaana, ja synnyttää siellä. KELATKAA mikä tilanne. Mutta rakkaus lämmittää. Pariskunta hoitaa vauvaa siellä eläinten keskellä (eli tässä on vielä tällainen ei pelkästään ihmisiä koskeva rakkaudellinen ulottuvuus) ja ulkona yötyössä valvovat paimenet tulevat pitämään seuraa. IHANA TARINA. Jonka pointti ei ole uskontosidonnainen ollenkaan.
Nyt kuuluisi sanoa hyvää joulua, mutta se taisi mennä jo. Niin että ensi vuoteen!
keskiviikko 17. joulukuuta 2014
Pikku Squaren persoonallisuustesti
Olen tässä käynyt taas painimatsia ymmärtääkseni oman itseni keskenään hyvinkin ristiriitaisen tuntuisia piirteitä. Sen kunniaksi tarjoan nyt myös teille hyvät ystävät ainutlaatuisen joululahjan:
b)
c)
b) laiffii
c) No vittu niin on.
b) ihmisen parasta aikaa.
c) No vittu niin on. Taas.
b) "If life gives you lemonade, make lemons. Life will be all like, WHAAAT?!"
c) "I fucking hate my life. I might stay in Vegas."
b) Joo! The Hangover.
c) No katsoisin Unelmien Sielunmessun, kun se on niin hyvä, mutta en kestä katsoa sitä enää toista kertaa.
d) Kyllä. Sisko seitsentoistias.
Mulla oli tähän suunniteltuna vielä joku IHAN SIKAHYVÄ kysymys, mutta olen unohtanut sen.
TULOKSET!!!!
Eniten a-vastauksia: Olet hippi ja haluat vain olla hyvissä väleissä maailmankaikkeuden kanssa. Vähän niinkuin mä.
Eniten b-vastauksia: Olet hauska ja sulla on mahtava huumorintaju. Vähän niinku mulla.
Eniten c-vastauksia: Olet jotenkin vinksahtaneen kyyninen mut sulla on karismaa. Vähän ku mulla.
D-vastauksia: Olet siskoni, Kultapilli tai Britney.
Nyt, kun olet alustavasti tutustunut itseesi, voit halutessasi jatkaa laajentamalla itsetuntemustasi vähän syvällisempään suuntaan, astetta ammattimaisemmalla (ja asiantuntevammalla?) testillä, täällä: http://www.namaste.fi/enneagrammi
TESTAA, MILLAINEN OLET - Pikku Squaren jouluinen persoonallisuustesti!
1. Mikä näistä biiseistä kuvaa sinua parhaiten?
a)b)
c)
2. Elämä on
a) ihanaa <3b) laiffii
c) No vittu niin on.
3. Joulu on
a) rauhaa ja rakkautta!b) ihmisen parasta aikaa.
c) No vittu niin on. Taas.
4. Mikä näistä sitaateista sopii sinulle parhaiten?
a) "All shall be well."b) "If life gives you lemonade, make lemons. Life will be all like, WHAAAT?!"
c) "I fucking hate my life. I might stay in Vegas."
5. Haluaisitteko katsoa elokuvaa tänään?
a) Joo! Eat Pray Love.b) Joo! The Hangover.
c) No katsoisin Unelmien Sielunmessun, kun se on niin hyvä, mutta en kestä katsoa sitä enää toista kertaa.
d) Kyllä. Sisko seitsentoistias.
Mulla oli tähän suunniteltuna vielä joku IHAN SIKAHYVÄ kysymys, mutta olen unohtanut sen.
TULOKSET!!!!
Eniten a-vastauksia: Olet hippi ja haluat vain olla hyvissä väleissä maailmankaikkeuden kanssa. Vähän niinkuin mä.
Eniten b-vastauksia: Olet hauska ja sulla on mahtava huumorintaju. Vähän niinku mulla.
Eniten c-vastauksia: Olet jotenkin vinksahtaneen kyyninen mut sulla on karismaa. Vähän ku mulla.
D-vastauksia: Olet siskoni, Kultapilli tai Britney.
ONNITTELUT!
Nyt, kun olet alustavasti tutustunut itseesi, voit halutessasi jatkaa laajentamalla itsetuntemustasi vähän syvällisempään suuntaan, astetta ammattimaisemmalla (ja asiantuntevammalla?) testillä, täällä: http://www.namaste.fi/enneagrammi
tiistai 16. joulukuuta 2014
Tohelon ja torvelon joulukalenteri, todellakin
Ei tullut joulukalenterista mitään. Kuittaan kaikki väliin jääneet päivät tällä:
 | ||
| http://delightsprings.blogspot.fi/2013/02/phils-osophy-whaaaaaat.html |
Loppukuun ajan en sitoudu mihinkään. Laitan quotteja jos siltä tuntuu. Todennäköisemmin en.
Just nyt olisi erittäin paljon hetkeen sopivia sitaatteja, mutta ne eivät ole ihan blogikelpoisia. Tänään laitan siis tämän, sen kunniaksi että harjoittelu on kunnialla purkissa ja viimeisetkin raportit nyt lähetetty:
 |
| https://www.tumblr.com/search/hangover%20movie%20quotes |
lauantai 6. joulukuuta 2014
Oi Suomi, armas?
Yritin tässä miettiä, mitä oikein tunnen itsenäisyyspäivän suhteen. Mitä tämä isänmaa oikein merkitsee, mikä sen minulle erottaa muista maista. Kamalan vaikeaa, yhtäkkiä.
Ei siitä kauan ole, kun olin omalla tavallani hyvinkin isänmaallinen. Tai ainakin ylpeä kotimaastani ja suomalaisuudestani. Silloin olisin sanonut, että minulle Suomessa erityistä on toimiva hyvinvointivaltio, laadukas koulutus, edelläkäynti tasa-arvoasioissa (Suomi hyväksyi ensimmäisten joukossa rekisteröidyn parisuhteen), klassisen musiikin kova taso, nämä nyt ainakin. Sitten olisin vähän fiilistellyt sellaista suomalaisuutta, joka ihmisten luonteissa voi näkyä, vaikka nämä olisivat keskenään tosi erilaisia. Tietyt piirteet, huvittavat ja ihastuttavat, rasittavat ja ihailtavat.
Nyt kaikki tämä tuntuu menettäneen jos ei koko sisältöään, niin ainakin suuren osan siitä. Hyvinvointivaltiota ajetaan ajas niin että rytisee. Koulutusasioissa näkyy sama suunta: taideaineista karsitaan, erityisopetusta romutetaan, yliopistot ovat yksityistämisen karulla tiellä. Suomi laahaa perässä tasa-arvoisen avioliittolain toteutumisessa, pelkkä päätöksen läpimeno eduskunnassa oli kauhean tuskan takana. Ja klassisessa musiikissa räytyminen alkaa näkyä muutaman vuoden viiveellä koulujen musiikinopetuksen heikkenemisen kanssa. Jo nyt meiltä lähtee maailmalle paljon vähemmän huipputason laulajia kuin muutama vuosi sitten.
Ja entä se suomalainen luonne? No kun pelkästä sanasta suomalaisuus on tullut joku persujen mainoslause. Tuntuu, että se on latautunut me vastaan muut -ajattelulla ja paremmuudentunteella. Kyllä minä haluaisin vieläkin samaan aikaan huvittuneena ja ylpeänä ruotia sitä, millaisia me suomalaiset olemme. Mutta koko ajatus on jotenkin mennyt pilalle. Tuntuu, ettei tuollaisia sanoja - suomalaisuus, me suomalaiset - voi lainkaan käyttää ilman, että asettuu johonkin rintamaan, jotain toisia vastaan, että tahtomattaan liputtaa jonkun sellaisen imagon puolesta, jota nämä nationalistit markkinoivat monikulttuurisuutta vastaan.
Kun mietin, mistä Suomessa sitten voin vielä olla ylpeä, keksin yhden asian. Yhden. Se on Suomen luonto. Se on ainutlaatuinen, ja sitä minä rakastan.
Luonto pysyy merkityksellisenä, koska sillä ei ole mitään tekemistä ihmisten kanssa. Todellinen syy Suomi-angstiini onkin se, että niin sanottu Suomen kansa tuntuu olevan niin hajalla, ja tarkemmin: hajalla niin kaukana toisistaan oleviin suuntiin. Yhdistävät tekijät tuntuvat kadonneen jonnekin. Ja voi olla, että niille olisi kohta käyttöä, jos tuo yksi naapurimaa tuossa vaikka keksii aiheuttaa jotain häiriötä. Tai jos ihminen kohta saa tunaroitua niin, ettei meillä ole enää tätä luontoakaan jolla brassailla. ("Ympäristö"ministeri on lupaavasti pistänyt hommaa eteenpäin.)
Eikä se yhdistävä tekijä voi, ainakaan minulle, olla esim. muukalaisviha.
Eli mitä nyt, mitä tänään? Mikä on minun positiivinen lopputulemani? Sellaista ei ole. Tämä juttu jää auki.
Kattellaan.
Ei siitä kauan ole, kun olin omalla tavallani hyvinkin isänmaallinen. Tai ainakin ylpeä kotimaastani ja suomalaisuudestani. Silloin olisin sanonut, että minulle Suomessa erityistä on toimiva hyvinvointivaltio, laadukas koulutus, edelläkäynti tasa-arvoasioissa (Suomi hyväksyi ensimmäisten joukossa rekisteröidyn parisuhteen), klassisen musiikin kova taso, nämä nyt ainakin. Sitten olisin vähän fiilistellyt sellaista suomalaisuutta, joka ihmisten luonteissa voi näkyä, vaikka nämä olisivat keskenään tosi erilaisia. Tietyt piirteet, huvittavat ja ihastuttavat, rasittavat ja ihailtavat.
Nyt kaikki tämä tuntuu menettäneen jos ei koko sisältöään, niin ainakin suuren osan siitä. Hyvinvointivaltiota ajetaan ajas niin että rytisee. Koulutusasioissa näkyy sama suunta: taideaineista karsitaan, erityisopetusta romutetaan, yliopistot ovat yksityistämisen karulla tiellä. Suomi laahaa perässä tasa-arvoisen avioliittolain toteutumisessa, pelkkä päätöksen läpimeno eduskunnassa oli kauhean tuskan takana. Ja klassisessa musiikissa räytyminen alkaa näkyä muutaman vuoden viiveellä koulujen musiikinopetuksen heikkenemisen kanssa. Jo nyt meiltä lähtee maailmalle paljon vähemmän huipputason laulajia kuin muutama vuosi sitten.
Ja entä se suomalainen luonne? No kun pelkästä sanasta suomalaisuus on tullut joku persujen mainoslause. Tuntuu, että se on latautunut me vastaan muut -ajattelulla ja paremmuudentunteella. Kyllä minä haluaisin vieläkin samaan aikaan huvittuneena ja ylpeänä ruotia sitä, millaisia me suomalaiset olemme. Mutta koko ajatus on jotenkin mennyt pilalle. Tuntuu, ettei tuollaisia sanoja - suomalaisuus, me suomalaiset - voi lainkaan käyttää ilman, että asettuu johonkin rintamaan, jotain toisia vastaan, että tahtomattaan liputtaa jonkun sellaisen imagon puolesta, jota nämä nationalistit markkinoivat monikulttuurisuutta vastaan.
Kun mietin, mistä Suomessa sitten voin vielä olla ylpeä, keksin yhden asian. Yhden. Se on Suomen luonto. Se on ainutlaatuinen, ja sitä minä rakastan.
Luonto pysyy merkityksellisenä, koska sillä ei ole mitään tekemistä ihmisten kanssa. Todellinen syy Suomi-angstiini onkin se, että niin sanottu Suomen kansa tuntuu olevan niin hajalla, ja tarkemmin: hajalla niin kaukana toisistaan oleviin suuntiin. Yhdistävät tekijät tuntuvat kadonneen jonnekin. Ja voi olla, että niille olisi kohta käyttöä, jos tuo yksi naapurimaa tuossa vaikka keksii aiheuttaa jotain häiriötä. Tai jos ihminen kohta saa tunaroitua niin, ettei meillä ole enää tätä luontoakaan jolla brassailla. ("Ympäristö"ministeri on lupaavasti pistänyt hommaa eteenpäin.)
Eikä se yhdistävä tekijä voi, ainakaan minulle, olla esim. muukalaisviha.
Eli mitä nyt, mitä tänään? Mikä on minun positiivinen lopputulemani? Sellaista ei ole. Tämä juttu jää auki.
Kattellaan.
perjantai 5. joulukuuta 2014
keskiviikko 3. joulukuuta 2014
3.
Minulla on lupa tehdä kaikki hyväksi.
Minä voin tehdä kaiken hyväksi.
Minä haluan tehdä kaiken hyväksi.
Minä tulen tekemään kaiken hyväksi.
Tulet itse näkemään, että kaikki kääntyy hyväksi.
--
All shall be well
and all shall be well
and all manner of thing shall be well.
Jumala Juliana Norwichlaisen näyssä
(Revelations of divine love / Jumalan rakkauden ilmestys)
tiistai 2. joulukuuta 2014
maanantai 1. joulukuuta 2014
Joulukalenteri! - 1.
Kun muutkin, niin mäkin!
Ajattelin ensin että mä en kyllä ikinä keksisi mitään kalenteri-ideaa jota jaksaisin täytellä joka päivä, mutta heti tuon ajatuksen perään tuli se idea.
Tämä on sitaattikalenteri. Tarkempia rajoitteita ei ole. Laitan joka päivä jonkun minua koskettaneen lainauksen. Se saa olla ihan mitä vaan. Ihan. Mitä. Vaan. Biisin- tai tarinanpätkä, läppä, filosofinen ajatus, irrallinen lentävä lause. Mitä vaan, paitsi Elämä on kuin... -alkuinen lälly aforismi. Tai "tee näin, niin saavutat onnellisuuden" -ohje. Saan halutessani liittää siihen esim. kuvan tai musavideon, mutta minun ei tarvitse. Enkä todellakaan ole suunnitellut tätä koko juttua etukäteen ja ajastanut postauksia. Tää on live stream! Siis reaaliaikaista dokumentointia.
Ajattelin ensin että mä en kyllä ikinä keksisi mitään kalenteri-ideaa jota jaksaisin täytellä joka päivä, mutta heti tuon ajatuksen perään tuli se idea.
Tämä on sitaattikalenteri. Tarkempia rajoitteita ei ole. Laitan joka päivä jonkun minua koskettaneen lainauksen. Se saa olla ihan mitä vaan. Ihan. Mitä. Vaan. Biisin- tai tarinanpätkä, läppä, filosofinen ajatus, irrallinen lentävä lause. Mitä vaan, paitsi Elämä on kuin... -alkuinen lälly aforismi. Tai "tee näin, niin saavutat onnellisuuden" -ohje. Saan halutessani liittää siihen esim. kuvan tai musavideon, mutta minun ei tarvitse. Enkä todellakaan ole suunnitellut tätä koko juttua etukäteen ja ajastanut postauksia. Tää on live stream! Siis reaaliaikaista dokumentointia.
1.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)