Ghanan kaupungit minulle, osa 3: KOFORIDUA
Koforidua on kahden kukkulan kaupunki
Accrasta jonniiverran pohjoiseen (vrt. Tampere). Tunnelmallinen
pikkukaupunki, jos tarkemmin määritellään. Rehellisyyden nimissä
on sanottava, etten aina rakastanut Accraa tai ainakaan siellä
asumista: hetkittäin toivoin, että olisin asunut Koforiduassa,
ajattelin jopa, että se olisi ollut täydellinen paikka viettää
tuo vuosi (tai siis 9 kuukautta). Se oli niinä hetkinä, kun Accran
hajanaisuus, kaaos ja järkyttävä meteli olivat vain liikaa.
Tuolloin – puhumme nyt siis siitä
vuodesta 07-08 – Koforiduassa asui toinen suomalainen
vapaaehtoinen, joka oli Ghanaan mennessä minulle pintapuolisesti
tuttu ja tuon vuoden jälkeen yksi ”siskoistani”. Vierailin hänen
luonaan muutamia kertoja (sinne meni trotro suoraan Madinasta), mutta
en luonnollisestikaan oppinut tuntemaan ”Koff Town”ia kunnolla.
Sain kuitenkin käsityksen sen viihtyisästä tunnelmasta. (Tuo
suomalaissisko sen sijaan kaipasi välillä kovastikin sieltä pois;
siellä oli hänen mielestään tylsää.)
Accraan verrattuna Koforidua oli, ja
on, paitsi hiljaisempi, selkeämpi ja, noh, kaikin puolin enemmän
pikkukaupunki, myös paljon
vehreämpi. Aina taustalla siintävät kukkulat sen varmaankin
tekevät. Koforiduan nähtävyys ovat Botin vesiputoukset, jotka
ovatkin todella kauniit. Kävin siellä jo -08, jolloin tein oppaan
kanssa pidemmänkin lenkin putouksia ympäröivässä sademetsässä.
Se oli sanalla sanoen uuvuttavaa. Opas, 60-70 -vuotias pikkuruinen
ukkeli, kipitti puskassa kepeästi kuin apina, ja kiipesi ylempänä
kukkulalla olevalle ”sateenvarjokivelle” (lähes pystysuoralta
tuntuvaa rinnettä) samalla hampaitaan tikulla kaivellen. Minä
puuskutin perässä – ja perillä oli kaiken hien arvoista.
Alaspäin aukeava maisema oli upea, olisin voinut istua siellä miten
pitkään vain.
Heinäkuussa -12
palasin Boti Fallseille vierailemassa olleen serkkuni kanssa. Hän
ihastui paikkaan totaalisesti, hänelle se oli samanlainen voimia
antava, lähes maaginen kokemus kuin minulle pari muuta paikkaa
(joista kuulette kyllä). Putouksilla oli vielä tuolloin hiljaista;
sinne oli kuitenkin rakenteilla isompikin turistirysä ravintoloineen
ja myymälöineen. Katsellaan, millaista Botin putouksilla sitten
on...
Samalla tuli
tietysti vierailtua uudestaan myös Koff Townissa. Kokemus oli
jälleen todella positiivinen. Minä yksinkertaisesti pidän
Koforiduan tunnelmasta, ja olen edelleen sitä mieltä, että se
voisi olla mukava paikka viettää pidempikin aika. Tuolla reissulla
kävimme myös paikallisella torilla, joka oli selkeä ja kompakti,
mutta josta silti – tietysti – sai kaikkea, kuten Ghanan toreilta
vähän aina.
Tuolla
kertaa Kofosta helpon päiväreissun kohteen teki se, että asuimme
siihen nähden kätevästi suunnilleen Accran ja Kofon puolivälissä
– Aburissa.
Se onkin tämän Ghanan kierroksen seuraava määränpää!
Täällä minäkin matkaan kahden vuoden taakse kirjoitustesi siivittämänä, ihanaa! :)
VastaaPoistaMatkasin alkuvuodesta 2011 saksalaisen pojan kanssa Itä-Ghanassa. Käytiin sillalla ja padolla, etsittiin luolia (– löydettiin patsaita) ja käytiin Bodi putouksilla ja sateenvarjonmuotoiselle kivellä. Sattui olemaan vuoden toinen päivä ja pyhäpäivä, (koska varsinainen pyhä sattui sunnuntaille ja pitihän se kansalaisille hyvittää), tästä johtuen paikka oli TÄYNNÄ ihmisiä. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. :)
Vanha teksini aiheesta, (ei sitä lukea tarvitse, itse en jaksaisi, näyttää pitkälle).
http://lottaghanassa.blogspot.com/2012/01/ystavyydesta-matkasta-voltan-rannoilla.html
Tuorein artikkelini on uusimmassa KU:n viikkolehdessä, ilmestyi 13.12. Täällä osa siitä:
http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/ulkomaat/3093042/eurooppalaisen-elektroniikkajatteen-paatepysakki-on-ghanassa
Luen tuon kyllä - kunhan saan W:n nukkumaan! ;) Sillalla kävin minäkin, monesti. Mutta sitä ei lasketa kaupungiksi: menimme vain F:n kanssa aina siihen läheiseen guest houseen lomalle. Nykyään se on kuulemma kamalan kallis.
PoistaElektroniikkajäte on aika huhhuh juttu. Siitä tuli joku dokkari joskus (jossa kerrottiin Aasian vastaavista lafkoista). Hyvä että kirjoitit aiheesta.
Ja hauskaa, jos pääset matkaamaan edes vähän kirjoitusteni mukana, kun minä matkaan tämän tästä ikävissäni sinun avullasi Ghanaan!