Välissä: Watsonin toimistolta

Heh. Olin juuri aikeissa laittaa Cape Coast -aiheisen tekstin tänne, ja kävin vain välissä vilkaisemassa makkarissa päiväunilla olevaa Watsonia. Tai siis miten niin unilla? Hän oli pinnasängyssään mahalleen kääntyneenä, pää pystyssä. Jäin seuraamaan tapahtumien kulkua. W touhusi aivan onnellisena omiaan: tutki sängyn päädyssä olevia unileluja ja tuttia, tähyili ikkunaan päin, vääntyili ja yritti nousta pystyyn... Edelleen huoneesta kantautuu jotain pientä tohinaa mutta Watson itse ei ole vielä päästänyt ääntäkään. Ihan kuin hän haluaisi käyttää ”päiväuniajan” hyväkseen touhutakseen omiaan.

Pirteänä hän on niin iso. Yrittää päästä eteenpäin, nousee hetkeksi konttausasentoon, kaataa lelulaatikon ja tyhjentää sen tutkiakseen sitä, kierii paikasta toiseen pois kaikilta alustoilta. Nauraa vitseilleni (tosin vitsi voi parhaimmillaan olla hyvinkin ytimekäs, vaikkapa ”Atsiih”). Ja sitten väsyneenä nukahtamaisillaan hän on niin niin pieni. Tuhisee ja ynisee rinnalla, nukahtaa syliin, kasvoilla se sama ilme kuin jo ensimmäisinä päivinä.

Nyt hän huutelee. Cape Coast seuraa kohta.