torstai 31. heinäkuuta 2014

Juunsto, Syrinx ja palohälytys

Lueskelin naurusta itkien juttuja menneiden vuosien musiikkijuhlilta ja harmittelin uudestaan sitä, etteivät vanhat blogini ole enää auki. Kaikkein parhaita jaettavia ovat juuri nämä uskomattomat sattumukset ja tarinat, joita täällä pulpahtelee esiin tämän tästä. En kuitenkaan joutunut harmittelemaan asiaa pitkään, sillä nyt on jo mielessä vaikka kuinka monta juttua, osa uusia, osa aiempiin sattumuksiin liittyviä.


Maanantai-iltana olin kirkolla menossa kuuntelemaan osaa konsertista, kun vastaan käveli tuttu huilisti. Tervehdin häntä iloisesti:
"Juunsto!"

Aiemmin tapahtunutta: jonakin vuonna sain kuulla, että yhden mestarikurssin opettajaksi oli palkattu ranskalainen muusikko nimeltään Fromange. Riemastuin: sehän oli melkein kuin ainoa ranskaksi osaamani sana, fromage, siis juusto! (Olen muuten kerran asioinut onnistuneesti pariisilaisessa elintarvikekaupassa pelkästään tätä sanaa käyttäen. Onneksi minun oli tarkoituskin ostaa juustoa.) No, minähän aloin riemuissani selittää tutulle huilistille tulossa olevasta opettajasta: Fromange on suomeksi ihan selvästi Juunsto. Vitsi oli niin huono, että huilisti nauroi sille vedet silmissä, ja tästä lähtien kutsuimmekin ko. muusikkoa tuttavallisesti Juunsto-sedäksi (hän itse ei tosin tainnut sitä kuulla).

Ikävä kyllä sain seuraavana vuonna selville, että Juunston oikea nimi olikin Fromanger, siis ylimääräinen ärrä lopussa. Nimitys Juunsto jäi kuitenkin elämään, ja on sittemmin siirtynyt taiteilijalta itseltään tuolle huilistille, jonka kanssa sille alunperin nauroimme. Niinpä tänäänkin, kun näin huilisteja ja pyysin heitä hoitamaan tiettyjä asioita, kysyin tuttavallisesti että "hoitaisko Juunsto tämän". Pahoittelut vaan asianosaiselle omituisesta, ranskan taitelijalta peritystä kutsumanimestä!


Eilen suuntasin taas konserttiin. Siellä nimittäin soitettaisiin Debussyn kappale Syrinx. Syrinx kuuluu näihin musiikkijuhliin kuin nenä päähän. En tiedä miten niin on päässyt käymään: yksikään toinen kappale ei toistu joka ikinen vuosi yhtä varmasti kuin takatalvi. Syrinx on muutaman minuutin soolohuilubiisi, jota kokeneemmat huilistit soittivat musiikkileireillä, nuoret opiskelijat täällä mestarikursseilla, ja joka silloin tällöin laitetaan jonkin konsertin alkuun kevyeksi aloitukseksi, koska se on kaunis.

Minulla on historia Syrinxin kanssa: musiikkileiriaikoina juonsin oppilaskonsertteja ja piti opetella ääntämään tuo sanahirviö. Mainitsinkin jo, että ainoa ranskaksi osaamani sana on fromage, joten Syrinx tuotti ongelmia. Sain kuitenkin tietää, että se sanotaan "Siräänks" ja siitä eteenpäin juonsin sen rohkeasti joka vuosi. Täälläkin se oli sitten jonakin kesänä taas erään oppilaskonsertin ohjelmistossa. Jotenkin innostuin selvittämään, mistä siinä on kyse. Taustalta paljastui vaikuttava tarina, jonka yksityiskohtia en tosin muista: Syrinx oli kreikkalaisessa tarustossa nymfi, joka rakastui jumala Paniin ja muuttui kaisloiksi, joista tehtiin Panin huilu. Siis pan-huilu.


 


No, menin siis keskiviikkona konserttiin ihan koska täytyyhän Syrinx nyt taas kuulla, ja oli siellä muutakin hyvää musiikkia. Syrinx soitettiinkin menestyksekkäästi heti alussa, mutta sen jälkeen, toisen kappaleen ollessa juuri alkaessa, pärähti palohälytys päälle. Kaikki joutuivat poistumaan rakennuksesta. Samaan aikaan alkoi koko festivaalin ensimmäinen sadekuuro, joka kesti juuri sen aikaa, kun yleisö joutui olemaan ulkona. Kun palokunta oli käynyt tarkastamassa paikan (missään ei palanut) ja sade oli loppunut, konsertti jatkui. Tulipahan tarjoiltua hieman ylimääräisiä elämyksiä kuulijoille.


Eilen saunaillassa muistelin vedet silmissä aiempien vuosien sattumuksia tuttujen muusikkojen kanssa. Jos alkaisin kirjoittaa niistä kaikista, siitä tulisi varmaan kokonainen kirja. Siitä en sitten ole ihan varma, kuka sellaista jaksaisi lukea. Ehkä pidän tarinat pöytälaatikossa.

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Yksinhuoltajan loma

Musiikkijuhlat!

Nyt minua hieman harmittaa, että vanha blogini on suljettu. Siellä on valtavasti kirjoituksia musiikkijuhlilta vuosilta 09-11, ja olisi hauska voida linkata ne tähän. Viime vuoden visiitti oli pikainen, mutta tuli sentään mainittua.


Ensin oli musiikkileiri, jossa olin isän mukana ensi kertaa puolivuotiaana (ja pääsin paikallisen lehden valokuvaan). Vähän isompana pääsin siellä oppilaaksi, sitten orkesteriin ja lopulta töihin, kunnes leiri vaihtui "oikeaan" musiikkijuhlaan vuonna -06. Täällä aloitin apulaisen hommissa ja sain sitten ihan oikean työn. Viime vuonna olin mamalomalla, mutta kävin sentään paikalla. Vuonna 2012 en päässyt musiikkijuhlille, sillä olin Ghanassa. Sitä edellinen väliinjäänyt kesä olikin joskus 90-luvulla (ja tuolloinkin musiikkileiri taisi jäädä väliin koska olimme toisilla musiikkifestivaaleilla isän mukana, joten sitä ei edes lasketa).

Tämän epäselvän selostuksen pointti taisi olla aikalailla se, että olen musiikkijuhlilla aika lailla joka ikinen vuosi. Ei kai siis ihme, että aina kun tänne tulee, tuntuu ihmeen onnelliselta, melkein kuin olisi tullut kotiin.

Ja siis mikä voisikaan olla parempi yhdistelmä kuin seuraavat asiat: heinäkuun lopun aurinko, pieni kaunis suomalainen (ranta)kaupunki, hauskoja ihmisiä (joista useimmat alkaa tuntea aika hyvin koska niihin törmää väistämättä aina jollain musajuhlilla), festivaalintekemisen talkootunnelma, ja joka puolella soiva musiikki: kaunis, koskettava, hauska, räjähtävä, elävä, milloin mitäkin, konsertti toisensa jälkeen, tai vain harjoitusluokkien ikkunoista kantautuvat sävelet, niissä on jotain lumoavaa.


Ja sitten on Yksinhuoltajan Loma. Tänä vuonna siis. Nimittäin meitsi tuli tänne edellä, eilen, ja Watson tulee perässä mummin kanssa huomenna. Mikä tarkoittaa kahta vapaayötä minulle. Vuokra ...työsuhdeasunnossa, jossa saan olla ypöyksin siihen asti. Tämä on ihan mieletöntä. Tämä on ihan mielettömän mieletöntä. Minä olin todella loman tarpeessa!

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Yksinhuoltajan syytelista

Facebookissa on tällainen ihan hauska sivu. Tykkään ideasta, tykkään hauskan näköisistä hahmoista, tykkään siitä, että joku äiti on löytänyt hauskan tavan tehdä jotain luovaa. Sivulta kuitenkin löytyi tällainen yksittäistapaus, josta en tykkää:


Ai miksi en pidä tätä hauskana? Koska tuollaisista asioista ei OIKEASTI ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä.  Voi olla, että se on tässä pointtinakin, mutta minulle tulee tunne, että "ai jumalauta, oisko mun pitänyt tajuta potea syyllisyyttä jo tuossa vaiheessa...

Alla vastineeni, ts. meillä se menee näin...:

Yksinhuoltajaäidin syytelista:

- Pyykkikoria ei näy likaisten vaatteiden alta. Lapselle ei ole puhtaita sukkahousuja, joten laitan puolipuhtaat.
- Siis pitäisikö mun jotenkin miettiä, minkä väriset vaatteet tuolle tulee ja sopivatko ne toisiinsa? Please, katso edellinen kohta.
- No, suihkussa en voi olla liian pitkään, koska pääsen sinne vain kun tuo nukkuu, ja vessassa meillä käydään ovi auki. Odotan innolla sitä päivää, kun saan pyyhkiä peeni ilman että joku yrittää auttaa tai kiivetä syliin. 
-  Jatkuva haaveilu myöhään nukkumisesta, mutta täysin tiedostaen, että haaveeksi jää
- Unohdin viikon välistä D-vitamiinitipoista, enkä muuten ole koskaan muistanut antaa niitä joka päivä viikkoa putkeen
- Miten ruoan voi tehdä väärin, jos sen tekee itse? T. Nimim. Lapseni syö itse tekemääni ruokaa ehkä kerran viikossa
- En minä missään salilla tai lenkillä käy, mutta ehkä kerran viikossa hoitamassa muita juttuja, vaikka gradua. Onks se paha?!
- Siis pitäisikö mun jotenkin potea sitä, että ihan avoimesti myönnän, että suurimman osan ajasta väsyttää?
- Lapsi syö välillä suunnilleen pelkkää purkkiruokaa. Että painukaa "sormi- ja kotiruoan ohessa" -päivittelyinenne vaikka sinne missä aurinko ei paista.
- Tiskikone on aina täynnä likaisia tai puhtaita, ja tiskipöytä silti myöskin täynnä tiskiä. Miten tämä on edes mahdollista?
- Pitääkö karkit pitää jossain piilossa vai?
- En osaa juurikaan lastenlauluja. Laulan tuolle oopperaa ja 50-/60- lukujen hittejä. 


Syytelista jatkukoon mielikuvituksessanne. Oon varmaan virallisesti maailman huonoin mutsi, mutta alan jo ajatella, että mitä väliä: lapsi vaikuttaa suhteellisen tyytyväiseltä ja terveeltä. 
Näillä mennään.



Katsotaan, tuleeko tähän näköjään alkaneeseen yksinhuoltaja -sarjaankin ainakin vielä seuraava osa :)