Nyt riitti, osa 2

Perjantai lähestyy ja keskustelu tasa-arvoisesta avioliittolaista kiihtyy sosiaalisessa mediassa. Nyt fesessä erottaa ihan selvästi, ketkä ovat asiasta kiinnostuneita ja ketkä pysyvät hiljaa. Sitten sitä hiljaa omassa päässään miettii, vaikeneeko tuo ja tuo tyyppi nyt sen takia, että sillä ei ole enää mitään uutta sanottavaa, vai koska a) asia ei kiinnosta tai b) siitä tyypistä hiljaa itsekseen tuntuu, että olisihan siinä vähän jotain outoa, jos ne homot sais ihan virallisesti mennä naimisiin. 

Tällainen mutu-tuntuma on monella. Ja sen varaan perustetaan paljon.


Eräs fesekaveri kommentoi seinällään, että ärsyttää, kun lain vastustajat viittaavat julkisuudessa epämääräisesti "tutkimustuloksiin", joista eivät sitten kykene antamaan mitään enempää tietoa. Henkilökohtaisesti epäilen, että "tutkimuksiin" viittaaminen perustuu Tapio Puolimatkalta keväällä tilattuun niin sanottuun asiantuntijalausuntoon.

Puolimatkaa pidetään asiantuntijana ilmeisesti siksi, että hän on kasvatustieteen professori, ja näin ollen hän pääsi laatimaan lausunnon siitä, olisiko tasa-arvoinen avioliittolaki - tarkemmin ottaen sen adoption salliva osa - lasten etu. Mielenkiintoista sinänsä, että kaikista Suomen kasvatustieteilijöistä lausuntoa tekemään valittiin yksi, tiukan kristillinen mies.

Mielenkiintoista sekin, että "tieteelliseen" lausuntoon on nojauduttu senkin jälkeen, kun Lilja Tamminen heti keväällä ruoti läpi sen epäkohtia erityisesti lähdeviittausten osalta. Tai ettei lakivaliokunta kokenut tarpeelliseksi tilata toista lausuntoa joltakulta vähän eri näkökulmasta. Ilmeisesti he vakuuttuivat Puolimatkan vastineesta kritiikkiin.


Lyhyesti: Tammisen kritiikin pääpointti oli se, että tutkimukset, joihin Puolimatka viittaa, eivät mitenkään liity kahden samansukupuolisen vanhemman perheisiin. Hän viittaa tutkimuksiin, joissa on tarkasteltu esim. huostaanotettuja tai yksinhuoltajien lapsia, tai uskonnollisten ryhmittymien epätieteellisiin pamfletteihin. Osa tutkimuksista oli jopa julkaistu laitoksessa, jonka alussa selvästi sanottiin, että niiden pohjalta EI voi vetää johtopäätöksiä kahden samansukupuolisen vanhemman perheitä koskien.

Vastineessaan Puolimatka noudattaa samaa taktiikkaa kuin alkuperäisessä lausunnossa: hän selittää ummet ja lammet tieteellisen kuuloista tekstiä, jolla hukuttaa kätevästi sen tosiseikan, ettei tekstillä ole vakaata pohjaa. Puolimatka on hyvä kirjoittaja, ja teksti on vakuuttavan kuuloista. Pääpointti on se, että hän ei tarkoittanutkaan kommentoida nimenomaan homovanhempien vaikutusta lapsen elämään, vaan ylipäätään tilannetta, jossa lapsi syystä tai toisesta ei elä biologisten vanhempiensa kanssa. Muutama kohta kuitenkin paljastaa aukkokohdat.


Ensinnäkin, Puolimatkan mukaan "Avioliitto on historiallisesti ymmärretty instituutioksi, jonka julkinen tehtävä on suojella lasta" (suora lainaus). Tämä on mielenkiintoinen väite, sillä avioliitto on alunperin, siis nimenomaan historiallisesti, ollut lähinnä taloudellinen ratkaisu, jossa nainen on siirtynyt isän omaisuudesta aviomiehen omaisuudeksi. Todenmukaisempaa olisi ollut sanoa, että avioliitto nykyään ymmärretään instituutioksi, jonka tarkoitus on suojella lasta. Puolimatka ei kuitenkaan ole tätä tehnyt, varmasti sen takia, että tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat nojaavat "perinteisiin" ja siihen kuinka avioliitto on "historiallisesti" pyhä. Lisäksi on paha puhua avioliiton tehtävästä suojella lasta, sillä noin puolet liitoista päättyy eroon, ja siihen taas Puolimatka ei voi tässä yhteydessä puuttua, koska avioero on jo laillinen.

Toiseksi, Puolimatkan mukaan avioliittolaki heikentäisi lapsen asemaa, koska kun laissa määriteltäisiin, että toisen vanhemman voi "korvata" joku muu, isät sitoutuisivat lapsiinsa nykyistä heikommin. "Tämä johtaa lapsensa hylkäävien isien määrän nousuun." On käsittämätöntä, että yliopiston professori esittää tällaisen tämä johtaa -väittämän. Hänen jos kenen pitäisi tietää, että moisia johtopäätöksiä ei missään olosuhteissa voi vetää pelkästään omien oletustensa pohjalta. 


Lisäksi tietysti perustelu on täysin absurdi. Suomessa on jo laillista erota avioliitosta tai hankkia lapsia ilman avioliittoa. Nykyiset lait antavat jo kaikki edellytykset hylätä lapsensa niille isille, jotka sitä haluavat. Laki ei muuttaisi tätä millään lailla. Lisäksi on omituista puhua lasten hylkäämisen yleistymisestä, kun kyseessä on adoptiolaki. Adoption kohteeksi päätyvät yleensä lapset, jotka on jo hylätty. He eivät joka tapauksessa tule omien biologisten vanhempiensa kasvattamiksi. 

Tai jos kyse on perheensisäisestä adoptiosta: oikeus siihen on jo voimassa rekisteröidyssä parisuhteessakin, eli avioliitto-nimike ei tätä enää muuta. Lisäksi sisäistä adoptiota tuskin tapahtuu, ellei lapsen toinen vanhempi ole joka tapauksessa kuvioiden ulkopuolella. Tähän elämästä katoamisen mahdollisuuteenkaan ei tarvita avioliittolain muutosta. Näitä perheitä on jo olemassa. Uusi laki ei aiheuttaisi sitä, että sateenkaariperheitä aletaan perustaa, vaan siihen, että jo olemassa olevien sateenkaariperheiden vanhemmat voisivat halutessaan olla virallisesti aviossa, ja tulisivat tunnustetuiksi sekä saisivat lain edessä samat oikeudet kuin muutkin perheet.

Alkuperäisessä tekstissäni oli ajatusvirhe: menin väittämään, että homosuhteissa ei saisi tällä hetkellä tehdä perheensisäistä adoptiota, vaikka hyvin tiedän, että se on rekisteröidyssä parisuhteessa mahdollinen. Ilmeisesti Puolimatkan pökerryttävällä sanatulvalla oli jotain vaikutusta minuunkin, kun menin kirjoittamaan väärin. Joka tapauksessa, puhe siitä että uusi avioliittolaki tekisi mahdolliseksi lapsen biologisten vanhempien korvaamisen jollain muulla aikuisella on täysin absurdia, kun ottaa huomioon että Suomessa saa jo erota, kasvattaa lapsen yksinhuoltajana, adoptoida yksin tai heterosuhteessa sekä adoptoida perheensisäisesti myös rekisteröidyssä parisuhteessa. Miten ihmeessä se, että samansukupuoliset vanhemmat saisivat halutessaan olla myös avioliitossa ja adoptoida jo hylättyjä lapsia kasvattaisi lastensa hylkäävien isien määrää?!


Vastineessaan Puolimatka myös tyylikkäästi väistää kommentoimasta sitä tosiseikkaa, että osaa hänen siteeraamistaan tutkimuksista nimenomaan ei pitänyt käyttää saman sukupuolisten vanhempien perheitä tarkasteltaessa. Sen sijaan hän keskittyy valittamaan Lilja Tammisen sanavalinnoista ja siitä, että tämä on esimerkiksi googlannut Puolimatkan viittaamia tutkimuksia, eikä etsinyt niitä manuaalisesti kirjastosta. Ehkä Lilja Tamminen meni turhan pitkälle käyttäessään raflaavia sanavalintoja, joihin Puolimatka saattoi tarttua ja inistä siitä, että Tamminen väittää hänen pitävän homoja syntisinä. En ota kantaa siihen, ajatteleeko Puolimatka näin - jokainen voi tehdä siitä omat johtopäätöksensä. Sen sijaan kerron, minkä vaikutelman minä Puolimatkan teksteistä saan. 

Akateemisen kuuloisen sanahelinän läpi kuultaa minulle se, että hänestä nyt vain tuntuu, että homojen avioliitto olisi väärin; erityisesti se, että sitten ne homot olisivat samanarvoisia vanhempia kuin me muutkin. Kyllähän minä sen ymmärrän, että tietynlaisissa oloissa kasvaneista ihmisistä voi tuntua tältä. Puolimatkan ikäluokassa heitä on varmasti paljon, ja facebookin hiljaiseläjistä uskon heitä löytyvän omassakin sukupolvessani. Kaikki me omaksumme kotona, kotikaupungissamme, koulussamme ja kaveripiirissämme vallitsevia arvoja ja uskomuksia. Moni varmasti tällä hetkellä kokee samoin kuin Puolimatka: tämä vain tuntuu jotenkin väärältä.


Kerronko, mikä minusta tuntuu väärältä? Se, että niin moni ihminen oman mutu-tuntumansa perusteella haluaa kieltää tasa-arvoiset oikeudet niin monilta muilta. Jopa siinä määrin, että lähdetään raivoisasti vastustamaan toisten, mitenkään sinuun liittymättömien henkilöiden oikeutta päästä naimisiin. Minua raivostuttaa, että omien ennakkoluulojen nimissä kirjoitetaan "tieteellisiä" lausuntoja törkeästi kaikkia tieteen periaatteita laiminlyöden. Tämä on minusta oman aseman ja tittelin väärinkäyttöä.

Tai sitten niitä tasa-arvoisia ihmisoikeuksia halutaan rajata vain siinä määrin, että jätetään lupaamatta äänestää lakialoitetta tukeneita kansanedustajia, koska ei mun tarvitse tukea sellaista, mikä tuntuu itsestä väärältä. Tietysti minä ymmärrän sen, että kaikki eivät koe asiaa omakseen eivätkä halua keskusteluun osallistua. Voi kuitenkin olla hedelmällistä haastaa itsensä edes miettimään asiaa: mitä jos se, mikä tuntuu yksilöstä kummalliselta, onkin objektiivisesti tarkasteltuna tasa-arvon tukemista eikä siis väärin, vaan oikein? Tekeekö mututuntumani minusta itseasiassa ihmisoikeuksien vastustajan?

Nyt riitti

Lakivaliokunta hylkäsi taas aloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista. Päivi Räsänen keuhkoaa, että laki olisi "YK:n ihmisoikeusjulistuksen vastainen". YLEn Atte Jääskeläinen kielsi toimittajia käyttämästä "positiivisia mielikuvia" luovaa termiä tasa-arvoinen avioliittolaki.

Ei ihme, etteivät lain vastustajat halua käyttää termiä. Paitsi, että termi on täysin totuudenmukainen, se nostaa ihmisten silmille myös sen totuuden, että lakia vastustavat ovat myös tasa-arvon vastustajia.

Tasa-arvo tarkoittaa sitä, että kaikilla ihmisillä on samat oikeudet. Piste.

Minun ei tarvitse kirjoittaa siitä, miksi laki pitäisi hyväksyä. Se on voimassa jo monessa maassa. Kattavat perustelut löytyvät esim. täältä. Kuten Juhani Mykkänen kyseisessä tekstissä kirjoittaa: "Haluaisitko itse “rekisteröidä parisuhteesi" vai solmia avioliiton? Jos valitsit jälkimmäisen, voisitko kertoa, mitä olet tehnyt ansaitaksesi yksinoikeuden puuhaan, jonka haluat evätä 5–10 prosentilta suomalaisista? Kyllä, homoseksuaalisuus on suurin piirtein yhtä yleistä kuin Helsingissä asuminen."


Minua vain vituttaa nyt niin paljon juurikin tuo tasa-arvon vastustaminen, että halusinpa nostaa aiheen esille täälläkin. On täysin käsittämätöntä, että esimerkiksi ihmiset, jotka ajavat tasa-arvoa mustien ja valkoisten välille, eivät piittaa siitä tai jopa vastustavat sitä, kun kyseessä ovat seksuaalivähemmistöt vs. heterot. Esimerkiksi eräs ystäväni, jolla on afrikkalainen poikaystävä, sanoi, että asia ei häntä kauheasti kiinnosta. Mitä, jos mustat eivät saisi mennä naimisiin (kuten aikoinaan)? Heillähän voisi olla oma systeemi, että sen parisuhteen saa kuitenkin rekisteröidä? Kuulostaako reilulta?


Jos joku nyt ajattelee, ettei homoutta voi verrata ihonväriin, niin kyllä voi. Ohessa vastakommenttini muutamaan tyypilliseen homoutta itsessään vastutavaan idiotismiin.

"Jumala ei luonut Adamia ja Steveä." 
Loipas. Hän loi koko maailman ja meidät kaikki. Myös jokaisen homon, lesbo, bissen, transsukupuolisen ja jotain-siltä-väliltä. Turha tulla selittämään, että kaikki muu erilaisuus (=normista poikkeavuus) on kyllä Jumalan luomaa, mutta seksuaalinen suuntautuminen oma valinta.

"Mutta koska Adam ja Eva olivat mies ja nainen, se tarkoittaa, ettei Jumala tarkoittanut ihmisiä homoiksi."
Eikä vammaisiksi, sokeiksi, kuuroiksi tai lyhytkasvuisiksi? Koska Adam ja Eva eivät olleet niitäkään?

"Okei, en tuomitse sitä, että joku on homo, vaan sen, että hän valitsee toteuttaa saman sukupuolen välisiä suhteita."
Eli tuomitset sen, että joku valitsee olla sen ihmisen kanssa jota rakastaa, eikä pakota itseään olemaan väkisin sellaisen kanssa joka kiinnostaa häntä yhtä vähän kuin homosuhde umpiheteroa.

"Homous on luonnotonta." 
Eikä ole. Luonnossa esiintyy paljon homoutta, eri eläinlajeissa. Eläimet eivät käy tappamassa homostelevia lajitovereitaan. Niillä on parempaakin tekemistä.

http://nyt.fi/a1305840516590

Voinpa nyt sitten samalla mainita, että jos joku ei sitä vielä tiedä tai arvaa, niin enpä itsekään ole hetero, vaikken vuosiin ole muissa kuin heterosuhteissa ollutkaan. (Jälkimmäinen ei ole valinta, olen toiminut ihan sen mukaan, mitä mieli tekee.) Tässä siis kommenttini vielä niille, jotka kammoavat sitä, että uuden lain myötä ne homot saisivat myös adoptoida lapsia. Hei, te siellä: minä en ole hetero, minulla ei ole miestä, ja minulla on jo lapsi. Uuden lain estäminen ei estä homoja olemasta vanhempia; laki yksinkertaisesti asettaisi sateenkaarivanhemmat tasa-arvoiseen asemaan muiden kanssa. Myös adoption suhteen.

Sanon tämän nyt näin julkisesti ihan jo sen kunniaksi, että on mahdollista olla kristitty ja ei-hetero. Jumalaan / Kristukseen uskominen ei edellytä homovastaisuutta, eikä (siviili!)avioliiton pitämistä vain heteroille pyhitettynä. Minä uskon, että rakkaus on pyhää.


Lue myös nämä: 
Uusi Suomi: Yksi Päivi Räsäsen lause maksaa kirkolle 800 000€
Yle: Näissä maissa samaa sukupuolta olevat voivat avioitua - liittyykö Suomi joukkoon?

Muokkaus. Ja tämä:
Lilja Tamminen: Asiantuntijalausunto homoliitoista eduskunnalle on epätieteellistä puppua