keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Toimiva suhde


Jatkoa edelliseen: Miettiessäni ammattivalintaani eksyin vanhaan blogiini, josta löysin tämän aihetta käsittelevän tekstin. Liitän sen nyt tähän, se kuvaa edelleen aika hyvin suhdettani elämänkumppaniini Kasvatusalaan.

7.6.2011: SUHTEITA


Kauan sitten kirjoitin silloiseen livejournaliini tiettyjen rakkaussuhteiden vaikeudesta. Nyt on tullut aika jatkaa aiheesta.

Tuolloin erittelin ennen kaikkea erästä silloista erittäin merkittävää suhdetta: sellaista, joka oli todella kiihkeä ja tunnetta täynnä, mutta myös järkyttävän vaikea, jatkuvaa ristiriitaa ja tappelua. Hänen nimensä oli Musiikki. En silloin osannut päättää, haluaisinko yrittää elää hänen kanssaan tosissaan, vai pitäisikö meidän yrittää vain olla ystäviä.

Mainitsin silloin myös nuoruudenihastukseni Teatterin. Hän oli vaarallisen viettelevä, mutta loppujen lopuksi meillä ei kuitenkaan kolahtanut kunnolla syvemmällä tasolla, ja tajusin varsin varhain, etten voisi elää hänen kanssaan tosissani.

Sitten oli vielä Kasvatusala. Hän oli se turvallinen, varma valinta. Tarinamme oli alkanut ystävyydestä ja luisunut pikku hiljaa seurusteluksi ja kohti vakavampaa sitoutumista. En kuitenkaan ollut varma, rakastinko häntä todella sillä lailla, että voisin olla hänelle uskollinen lopun elämääni.

Nyt on tullut aika katsoa, KUINKAS SITTEN KÄVIKÄÄN?


Minä valitsin Kasvatusalan. Lupauduin hänelle, ja me niin sanotusti muutimme yhteen. Musiikin kanssa päätimme yrittää ystävyyttä, vaikka se hieman katkeralta maistuikin. Hän oli joka tapauksessa se ensimmäinen todellinen rakkauteni. Teatteriala oli nuoruudenihastukselle soveliaaseen tapaan kadonnut elämästäni aika lailla kokonaan.

No, Kasvatusala ja minä emme ehtineet elää vakavassa suhteessamme kovinkaan pitkään, ennen kuin minua alkoi ahdistaa, niin kuin tuppaa käymään, jos tekee järkiratkaisuja... Vaikka vakuutin itselleni, että tämä oli se oikea valinta, olin onneton. Kävi niin kuin helposti käy: karkasin toisen matkaan.

Minulla ja Vapaaehtoistyöllä oli intensiivinen vuosi yhdessä. Toki tiesin alusta alkaen, ettei hän ollut sitoutuvaa tyyppiä, ja ehkä siksikin pystyin nauttimaan yhteisestä ajastamme niin täysillä. Rakastin häntä valtavasti, ja hän sai minut näkemään itseni sellaisena kuin todella olin.


Ja jälleen seurasi tyypillinen kuvio: palasin Kasvatusalan luo kotiin ja hän otti minut vastaan nuhteitta. Jatkoimme yhteistä elämäämme tuttuun ja turvalliseen tapaan. Edelleenkään se ei kuitenkaan maistunut yhtä makealta kuin olin toivonut.

Musiikin kanssa kävi myös niin kuin ehkä oli ennustettavissa: ystävyys ei ollut täysin tyydyttävä ratkaisu. Vietimme kyllä edelleen paljon aikaa yhdessä ja toki olimme läheiset, olemmehan tunteneet toisemme aina. Ulkopuolinen ei kuitenkaan olisi nähnyt sitä, miten pikku hiljaa etäännyimme toisistamme. Huomasin sen kyllä, mutten osannut auttaa asiaa.

Pari vuotta vierähti, asiat eivät juuri muuttuneet. Lopulta viime keväänä tajusin, että minä ja Kasvatusala olimme tuhlanneet potentiaaliamme yhteiseen elämään rakentamalla sitä vääränlaiselle pohjalle. Istuimme alas miettimään, ja päätimme yrittää muuttaa suhdettamme hieman toisenlaiseen suuntaan.

Se toimi. Yhtäkkiä näin hänestä taas sen puolen, johon olin alun perin rakastunut. Tajusin ilahtuneena, ettei suhteemme sittenkään ollut - sen ei tarvinnut olla - pelkkä järkiratkaisu, vaan välillämme oli ja on aitoja tunteita, jotka kyllä kukoistavat, kun muistamme olla rehellisiä itsellemme emmekä yritä teeskennellä ja mahtua muotteihin, jotka eivät ole meitä varten.

Jollain tapaa tämä uusi, vapautuneempi suhteemme teki kaikesta muustakin helpompaa. Musiikki käveli takaisin elämääni ja sai minut ihmettelemään, miten ikinä olin voinut päästää hänet niin kauas. Nyt, kun Kasvatusala ja minä olemme niin sanotusti vähän vapaammassa suhteessa, Musiikille on jälleen tilaa elämässäni. Ja viimein tajuan: meidän ei tarvitse mennä naimisiin ja sitoutua toisiimme täysin, muttei myöskään tyytyä pelkkään ystävyyteen. Meidän suhteemme on tarkoitus pysyäkin määrittelemättömänä, ihastuttavana tunteiden sekamelskana, meidän on saatava rakastaa toisiamme juuri niin hurjasti kuin rakastamme, tarvitsematta tehdä siitä virallista. Ja yhtäkkiä huomaan kiitollisena, että nykyiselle puolisolleni Kasvatusalalle tämä järjestely sopii oikein hyvin; hän ei ole lainkaan mustasukkainen, sillä nyt olen myös hänen omana itsenäni, jollaisena hän minusta välittää.

Huvittavaa on se, että välillä törmään väentungoksessa Teatteriin, joka luo minuun pitkiä katseita. Ehkä joskus vielä kohtaamme ja vietämme yhdessä hetken tai pari. Nuoruudenihastusten kanssa voi joskus käydä niin.

Vapaaehtoistyöllä ja minulla on jo suunnitteilla seuraava yhteinen matka, jonka Kasvatusala suvaitsevana puolisona hyväksyy ongelmitta. Toivon, että siitä tulee yhtä romanttinen kuin edellisestä. Itse asiassa se on paljon kovempi pala Musiikille, jonka on vaikea kestää sitä, että vietän pitkän intensiivisen jakson jonkun muun kanssa, sillä se vie paljon aikaa pois häneltä ja minulta.


Olen siis hyväksynyt sen, että näissä suhteissani minun ei tarvitse yrittää olla uskollinen yhdelle koko loppuelämääni. Kaikki rakastajani hyväksyvät sen ja ovat valmiit jakamaan minut, sillä se ei vähennä rakkauteni arvoa kehenkään heistä.

Kasvatusala ja minä olemme suosiolla päättäneet viettää kesät erillään, joten aikaa jää yhteiselle lomalle Musiikin kanssa. Se onkin suosikkihetkiäni vuodesta. Hän on vain jotain niin erityistä.

Ai niin, ja kesäisin harrastan myös kuumaa flirttiä hauskan ja seksikkään Ravintola-alan kanssa. Kesän lopussa olemme kumpikin kuitenkin aina jo ihan kyllästyneitä siihen ja palaamme mielellämme omien kumppaniemme luo.

2 kommenttia: