Kootut

Viime päivinä olen miettinyt läsnäoloa. Pelkkä rauhallinen elämänrytmi ei takaa sitä. Kotona voi lagata tekemättä mitään ilman puhettakaan todellisesta tässä hetkessä olemisesta. Läsnäolo on valinta: avaanko silmäni tälle hetkelle vai en.  Se edellyttää kyllä pysähtymistä ja omaan itseen tulemista, ja joskus se on vaikeaa. Silloin on tietyt asiat, jotka voi tehdä auttaakseen itseään. Ne varmaan ovat jokaiselle vähän eri; jooga ja meditointi eivät ole kaikkien avain onneen.

Minä olen nyt lukenut hyvää kirjaa aiheesta (siitä ehkä lisää myöhemmin tai sitten ei), facebookittomuus on auttanut, ulkona käveleskeleminen/istuksiminen tekee hyvää jne. Nyt myös päädyin selaamaan vanhaa, nykyisin suljettua blogiani ja päätin kerätä yhteen paikkaan - siis tähän - sellaiset oivallukset, jotka olen vuosien aikana (ihan ite!) ymmärtänyt ja jotka ovat osoittautuneet niin tosiksi ja toimiviksi, että ne kulkevat mukanani edelleen.

Tässä siis minun ohjeeni, joiden sanominen itselleen aina auttaa. Olisi kiva kuulla, ovatko ne ulkopuolisille - siis juuri Sinulle - ihan yhtä tyhjän kanssa, vai tavoittavatko minun sanamuotoni jotain? Entä millaisia kiteytettyjä totuuksia te muut olette löytäneet?


*

Levottomaan/huonoon fiilikseen, käytännössä mihin vain hankaluuteen:

1. Pysähdy
2. Kuuntele itseäsi

tai toisin sanoen...

1. Pidä huolta itsestäsi...
2. ...niin kaikki muu järjestyy kyllä.

*

Sairasteluun:

We don't need to rest because we get sick;
we get sick because we need to rest.

*

Stressiin ym:

Elämässä ei tarvitse muuta kuin hengittää.

*

Löytyi vanhasta päiväkirjasta, en ole hokenut itselleni mutta tuntuu miettimisen arvoiselta:

When you catch something, you're always also caught yourself.
And the same goes for releasing something.

*

Loppukevennykseksi telkkarilainaus - joskus suurimmat viisaudet tulevat yllättäviltä tahoilta...!


What's the point in being afraid?

 (-Desmond / LOST) 

*

Vaikka tarkoitus oli listata omia ymmärryksiäni, Desmond saa seurakseen myös toisen, varmasti vertaisensa ajattelijan lauseen. Ihan vain, koska se sopii tämän merkinnän henkeen. Luin juuri Liz Gilbertin kirjan Tahdonko? (joka ei ole se hyvä kirja josta alussa puhuin, vaan minun "kevyttä lomalukemistani": jatko-osa Eat Pray Love -kirjalle), ja vaikkei kirjan tematiikka ole samalla lailla hengellissävytteinen kuin edeltäjässään, siitä nousi esiin yksi aivan ihana sitaatti, jonka haluan tässä yhteydessä jakaa. Sen lohtu ja teho voi olla hieman universaalimmin kolahtava kuin minun vaatimattomien elämänohjeideni.

Kaikki on kääntyvä hyväksi, kaikki on kääntyvä hyväksi, aivan kaikki on kääntyvä hyväksi. 

(-Mystikko Juliana Norwichilaisen rukous)