Mommolooroloo

 Eräänä kesäpäivänä nukutin Watsonia ja väsyneenä en keksinyt järkeviä kehtolauluja, vaan annoin alitajunnasta nousta mitä vain - ja huomasin laulavani:

- Mommommoo, mommolooroloo, mommolooroloo mommolommommoo...

Kun tajusin mitä lauloin, nauroin ääneen. Kyseessä oli unohtumaton joiku entisen nuorisokuoroni Italian-matkalta vuodelta 2001. Nyt se yhtäkkiä pullahti ilmoille – ja muistot matkasta perässä.

Kyseessä ei suinkaan ollut suomalainen kansansävelmä kuoromme omasta ohjelmistosta. Yksi kuorofestivaalin osallistujista oli sardinialainen mieskuoro, joka esitti vanhaa musiikkia asianmukaisissa asusteissa. Eräässä kappaleessa koko kuoro loilotti taustalla toistuvaa, siansaksalta kuulostavaa fraasia koko ajan kahta sointua vaihdellen, ja solisti lauloi ilmeisesti jonkinlaista tarinaa, melodiaa puolittain improvisoiden.

Koko loppufestarin ajan me kolmekymmentä tyttöä piristimme bussimatkojamme (ja paikallista bussikuskiamme) hoilaamalla taustaa MOMMOMMOO MOMMOLOOROLOO, kun yksi meistä lauloi antaumuksella improten sooloa: Hei jeeeeeijee, hei jeeijee...! ”Mommoloorot” tietysti bongattiin jokaisesta mahdollisesta yhteiskonsertista. Keski-ikäisistä miehistä koostuva kuoro oli varmasti otettu laumasta fanittavia teinityttöjä.

Festivaalin viimeisenä iltana olimme menossa laulamaan päätösgaalaan, johon meidät oli erikseen pyydetty. Kuten arvata saattaa, viimeisen matkaillan kunniaksi tunnelma oli riehakas, ja arvailimme, olisivatko myös sardinialaiset ystävämme paikalla. Kun saavuimme perille, kuoron nuorin jäsen viipotti ensimmäisenä menemään kohti juhlapaikkaa, kääntyi sitten riemuissaan muihin päin ja huusi suureen ääneen:

- Mommoloorot on täällä!

Aika nuorisokuorossa antoi lukuisia ainutlaatuisia muistoja, joista nämä riehakkaat Italian hetket ovat vain pikkuruinen esimerkki. Kuoroharrastus jatkui musiikkiopistoajan jälkeenkin, ja entisiin nuorisokuorolaisiin on tullut törmättyä sen varrella muuallakin. Yllä mainitun mommolooro-toteutuksen solisti toimii nykyään vanhan musiikkiopistoni lapsikuoron johtajana. Mommolooro-muistoa hän nyt kommentoi: ”perusmeininkiä!”. Watsonin syntymän jälkeen nykyisen kuoroni jäsenet soittivat minulle konserttimatkaltaan Valamosta ja lauloivat puhelimen välityksellä Watsonille ortodoksisen tervehdyksen Monia vuosia (mistä minä tietysti liikutuin kyyneliin asti).

Niin, ja vauvan nukuttamiseen mommolooro-biisi toimii loistavasti. Käymme nyt Watsonin kanssa vauvamuskarissa – ehkä hänkin jonain päivänä nauttii hulvattomista hetkistä nuorisokuorossa!

 *

Teksti on mukaeltu vanhan musiikkiopistoni juhlavuotta varten kirjoittamastani muistelosta, katsotaan onko se painokelpoinen opiston juhlajulkaisuun...!