sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Koff Town, Ghanan Twin Peaks

Ghanan kaupungit minulle, osa 3: KOFORIDUA



Koforidua on kahden kukkulan kaupunki Accrasta jonniiverran pohjoiseen (vrt. Tampere). Tunnelmallinen pikkukaupunki, jos tarkemmin määritellään. Rehellisyyden nimissä on sanottava, etten aina rakastanut Accraa tai ainakaan siellä asumista: hetkittäin toivoin, että olisin asunut Koforiduassa, ajattelin jopa, että se olisi ollut täydellinen paikka viettää tuo vuosi (tai siis 9 kuukautta). Se oli niinä hetkinä, kun Accran hajanaisuus, kaaos ja järkyttävä meteli olivat vain liikaa.

Tuolloin – puhumme nyt siis siitä vuodesta 07-08 – Koforiduassa asui toinen suomalainen vapaaehtoinen, joka oli Ghanaan mennessä minulle pintapuolisesti tuttu ja tuon vuoden jälkeen yksi ”siskoistani”. Vierailin hänen luonaan muutamia kertoja (sinne meni trotro suoraan Madinasta), mutta en luonnollisestikaan oppinut tuntemaan ”Koff Town”ia kunnolla. Sain kuitenkin käsityksen sen viihtyisästä tunnelmasta. (Tuo suomalaissisko sen sijaan kaipasi välillä kovastikin sieltä pois; siellä oli hänen mielestään tylsää.)

Accraan verrattuna Koforidua oli, ja on, paitsi hiljaisempi, selkeämpi ja, noh, kaikin puolin enemmän pikkukaupunki, myös paljon vehreämpi. Aina taustalla siintävät kukkulat sen varmaankin tekevät. Koforiduan nähtävyys ovat Botin vesiputoukset, jotka ovatkin todella kauniit. Kävin siellä jo -08, jolloin tein oppaan kanssa pidemmänkin lenkin putouksia ympäröivässä sademetsässä. Se oli sanalla sanoen uuvuttavaa. Opas, 60-70 -vuotias pikkuruinen ukkeli, kipitti puskassa kepeästi kuin apina, ja kiipesi ylempänä kukkulalla olevalle ”sateenvarjokivelle” (lähes pystysuoralta tuntuvaa rinnettä) samalla hampaitaan tikulla kaivellen. Minä puuskutin perässä – ja perillä oli kaiken hien arvoista. Alaspäin aukeava maisema oli upea, olisin voinut istua siellä miten pitkään vain.


Heinäkuussa -12 palasin Boti Fallseille vierailemassa olleen serkkuni kanssa. Hän ihastui paikkaan totaalisesti, hänelle se oli samanlainen voimia antava, lähes maaginen kokemus kuin minulle pari muuta paikkaa (joista kuulette kyllä). Putouksilla oli vielä tuolloin hiljaista; sinne oli kuitenkin rakenteilla isompikin turistirysä ravintoloineen ja myymälöineen. Katsellaan, millaista Botin putouksilla sitten on...

Samalla tuli tietysti vierailtua uudestaan myös Koff Townissa. Kokemus oli jälleen todella positiivinen. Minä yksinkertaisesti pidän Koforiduan tunnelmasta, ja olen edelleen sitä mieltä, että se voisi olla mukava paikka viettää pidempikin aika. Tuolla reissulla kävimme myös paikallisella torilla, joka oli selkeä ja kompakti, mutta josta silti – tietysti – sai kaikkea, kuten Ghanan toreilta vähän aina.

Tuolla kertaa Kofosta helpon päiväreissun kohteen teki se, että asuimme siihen nähden kätevästi suunnilleen Accran ja Kofon puolivälissä – Aburissa. Se onkin tämän Ghanan kierroksen seuraava määränpää!

2 kommenttia:

  1. Täällä minäkin matkaan kahden vuoden taakse kirjoitustesi siivittämänä, ihanaa! :)

    Matkasin alkuvuodesta 2011 saksalaisen pojan kanssa Itä-Ghanassa. Käytiin sillalla ja padolla, etsittiin luolia (– löydettiin patsaita) ja käytiin Bodi putouksilla ja sateenvarjonmuotoiselle kivellä. Sattui olemaan vuoden toinen päivä ja pyhäpäivä, (koska varsinainen pyhä sattui sunnuntaille ja pitihän se kansalaisille hyvittää), tästä johtuen paikka oli TÄYNNÄ ihmisiä. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. :)

    Vanha teksini aiheesta, (ei sitä lukea tarvitse, itse en jaksaisi, näyttää pitkälle).

    http://lottaghanassa.blogspot.com/2012/01/ystavyydesta-matkasta-voltan-rannoilla.html

    Tuorein artikkelini on uusimmassa KU:n viikkolehdessä, ilmestyi 13.12. Täällä osa siitä:

    http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/ulkomaat/3093042/eurooppalaisen-elektroniikkajatteen-paatepysakki-on-ghanassa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luen tuon kyllä - kunhan saan W:n nukkumaan! ;) Sillalla kävin minäkin, monesti. Mutta sitä ei lasketa kaupungiksi: menimme vain F:n kanssa aina siihen läheiseen guest houseen lomalle. Nykyään se on kuulemma kamalan kallis.

      Elektroniikkajäte on aika huhhuh juttu. Siitä tuli joku dokkari joskus (jossa kerrottiin Aasian vastaavista lafkoista). Hyvä että kirjoitit aiheesta.

      Ja hauskaa, jos pääset matkaamaan edes vähän kirjoitusteni mukana, kun minä matkaan tämän tästä ikävissäni sinun avullasi Ghanaan!

      Poista