sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Taakse- ja eteenpäin

Sanotaan, että vauvan syntymän jälkeiset ensikuukaudet menevät koomassa ja sumussa. Ehkä näin on, sillä vaikka tuolloin muistan ajatelleeni ettei tämä mitään koomaa ole vaan elämän parasta aikaa, en näin jälkeenpäin kuitenkaan muista sitä selvinä erillisinä päivinä, vaan epämääräisenä putkena. Ihan pelkkää sumua se ei kuitenkaan ollut, sillä:

Tänään olin menossa bussilla kaupunkiin, kun näin epämääräisesti tutun näköisen, teini-ikäisen pojan. Mietin hetken mistä tunnistin hänet, ja sitten tajusin: poika istui kesällä aina läheisen päiväkodin pihalla keinussa, kun minä rullasin Watsonin kärryjen kanssa siitä ohi kävelylle. Yllättäen tuo muisto kesäisistä päiväkävelyistä aiheutti valtavan onnen humahduksen. Se vain, että on joskus (aivan hetki sitten!) ollut mitä ihanin kesä, ja minä olen kärräillyt keskellä vihreyttä, aurinkoa ja kesän tuoksuja vastasyntyneen vauvani kanssa. Muisto siitä olosta, siitä yksinkertaisesta onnesta, sai jopa tammikuussa sydämen paisumaan ilosta.

Paluumatkalla rullasin kotiin samaisen leikkipuiston ohi, sitten samojen naapuritalojen, joista yhden parvekkeella näin silloin kesällä pari kertaa vanhan miehen keskellä ihania vaaleanpunaisia kukkia. Onni läikähti sisällä vielä uudestaan saman päivän aikana.


Bussireissun kohteena oli ystävän koti, jossa vietimme ihanan iltapäivän uusien ystävien kanssa. Kuohuviinimalja uuden vuoden kunniaksi, vauva-arjen ja yksinhuoltajien salaisten toiveiden jakamista. Mikään ei olisi voinut olla parempaa. Tuntui oikeastaan, että vasta nyt jotenkin juhlistettiin tätä alkanutta vuotta.

Vuoden alku onkin saanut aikaan uuden olotilan. Ihan yksinkertaisesti sellaisen olon, että uusi aikakausi on alkamassa, jotain uutta, muutosten tuulia. Viimeksi tällainen olo oli vuodenvaihteessa 11-12, ja silloin kaikki totisesti meni uusiksi ja kunnolla. Aina tämä tunne ei ole liittynyt vuoden vaihtumiseen, sillä muistan sen edellisen kerran kesältä -10. Elämä jaksottuu omia aikojaan.

Ystävän koti on meren äärellä. Jo parvekkeella vauvaa nukuttaessa meren läheisyys rauhoitti. Samalla satoi lumi, sekin kuin metafora uuden alulle.


Ghanan kaupungit -sarjassa tulee enää yksi osa, ja ennakkotiedoista poiketen se ei ole Takoradi/Tamale. Sen jälkeen saatan kirjoittaa Suomen kaupungeista tai sitten en. Hyvää, kaunista, ihanaa, rauhallista tai sitten myllerryksentäyteistä, rakkaudellista, siunattua vuotta 2014 kaikille! Valoa ja rakkautta, monia armorikkaita vuosia!

1 kommentti: