torstai 24. huhtikuuta 2014

Maailma väreissä

Kun ihminen toipuu masennuksesta/sydänsurusta/milloin mistäkin laskusuhdanteesta, käytetään usein ilmausta "alkaa nähdä maailman väreissä". Sillä kuvastetaan sitä, että siirtyminen pahasta olosta parempaan, kevyeen olotilaan, siis siihen normaaliin elämään, tuntuu yhtä voimakkaalta muutokselta kuin mustavalkoisen todellisuuden muuttuminen värilliseksi. Mustavalkoisuus onkin toimiva vertaus masentuneelle tai muutoin selvästi normaalia huonommalle olotilalle.

Tulin tuossa Helsingistä, katselin ulos bussin ikkunasta. Ihmettelin, miten on niin hyvä olo, että se tuntuu fyysisenä muutoksena kehossa. Sitten tajusin. Maailmassa oli yhtäkkiä värit. Bussin ikkunasta näkyi vihreää, keltaista, sinistä, kirkkaita kauniita värejä. Tajusin, että tämä älyttömän pitkä talvi on oikeasti käytännössä mustavalkoinen. Ja jos mustavalkoisuus toimii mm. symbolina masennukselle, niin, no. Niin.

Meinasin viime kesän alkaessa kirjoittaa siitä, miten periaatteessa uskon, että onnellisuus löytyy aina tästä hetkestä, eikä mistään "sitten kun". Mutta että käytännössä se onnellisuus on vain NIIN paljon helpompi löytää heti kun tulee kesä, valoa, lämpöä ja, niin, värejä. Tuolloin ajattelin jotenkin käsitellä blogissani tätä ristiriitaa: miten onnellisuuden edellytykset on hankala löytää aina tästä hetkestä, kun se "tämä hetki" on vain NIIN paljon kivempi kesällä.

No, nyt kun lähestyn asiaa uudestaan, alkaa tuntua, että ei tässä ole mitään ristiriitaa, mitään piilotettua totuutta. Asia on juuri näin mustavalkoinen: kesällä on helpompi olla onnellinen kuin talvella, talvella ei ole oikeasti mahdollisuutta löytää sitä onnellisuutta ah-niin-tässä-ja-nyt tuosta vain siinä missä kesällä. On toki varmasti niin, että jos on vaikkapa itsensä kanssa ongelmia talvella, niin eivät ne ongelmat mihinkään häviä kesän tullen. Mutta sellainen olemisen taustalla oleva hyvä olo nyt vain on helpommin saavutettavissa kesällä. Alan uskoa, että kaikki elämänoppaiden kirjoittajat, jotka saarnaavat onnesta tässä ja nyt olosuhteista riippumatta, asuvat jossain Kaliforniassa.

Toki uskon ja tiedän, että se valo sieltä omasta sisimmästä on löydettävissä aikana kuin aikana. Mutta jos ei ole mahdollisuutta viettää koko talvea tyynyillä vuoratussa meditaatiokammiossa, on varsin valoton elämä joka tapauksessa vastassa, noh, minun mielestäni aivan liian monen kuukauden ajan. Mustavalkoisuus on masentavaa. Mutta ehkä talvi vain on tarkoitettu p*skan läpikäymiseen. Kai sekin pitää joskus tehdä.

5 kommenttia:

  1. Loistava mielipide.
    Itse ärsyynnyn kun sanotaan: "talven ilot pitää vain löytää". No jos niitä pitää niin kovasti etsiä (toisin kuin esimerkiksi kesällä), se kertonee jotain.
    Vakka itse kuulun kyllä talvesta tykkääjiin, ihan jo joulun ja lapasten takia, mutta silti, onhan se nyt suhteessa kesään aivan liian pitkä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tykkään joulusta ja hiihtämisestä. Ja huurteisista puista. Mut ne ei tosiaan ihan kanna sitä seitsemää kuukautta, tai edes kolmea ja puolta :'D

      Poista
  2. Veit kuule jalat suustain! Olen viime päivät ollut ihan ymmyrkäisenä, miten voikin olla niin paljon parempi ja kivempi ja hauskempi ja pitkäpinnaisempi ihan vain kun on lämpöä ja valoa! KAIKKI on helpompaa, koko maailma hehkuu niitä VÄREJÄ! Ei se vaan ole yhtä helppoa olla iloinen silloin, kun täytyy taistella vastaan kehon vaatimaa talviunta vastaan. JOS talvella saisi ottaa rauhallisemmin, ja viettää sitä pimeän ajan hiljaiseloa, uskon, että se ilokin löytyisi helpommin. Valitettavasti niin ei ole.

    Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mutta kuinka rauhallisesti pitäisi saada ottaa, että alkais olla kivaa? Koska mä olin talven kotona, en töissä, eikä silti ollut kovin kivaa. Varmaan se menettelisi, jos oikeasti voisi vaan hautautua tyynyihin, nukkua 2/3 vuorokaudesta ja joku kaataisi kaakaota suoraan suuhun... Mutta niin kauan kun pitää esim. nousta sängystä, pukea (talvivaatteet!) ja mennä ulos, niin kyllä kesällä vaan on ja tulee aina olemaan kivempaa.

      Poista
  3. Ei talvi ole väritön, talven väriskaala on vain erilainen. Ehkä ongelma on se, ettei Helsingissä (tai Vantaalla) enää välttämättä ole talvea - tällä tarkoitan lunta ja pakkasta. Sillä jos talvella on oikeasti talvi, on talvi lopulta valoa täynnä. Lumen valoa, tähtien tuikkeessa kimmeltävää talven valoa. Ei se ole paahteista, välitöntä valoa niinkuin kesän auringonpaiste, mutta ainakin omalle mielelleni se on vielä paljon rauhoittavampaa, se menee ihan ytimeen asti. Oi ei, nyt tuli ikävä talvea! :D ja juuri kun olin päässyt alkavasta kesästä fiiliksiin!


    Kultapilli

    VastaaPoista