Tämä kirjoitus menee epäilyttävyyden puolesta sekä kategoriaan "hengelliset" (--> kuuluisiko toiselle puolelle) että "mahdollisesti provosoivat" (--> entä jos joku loukkaantuu), mutta menköön.
Juhlin ortodoksista pääsiäistä neljättä kertaa, vasta kolmatta kertaa kunnolla. Muistan, kuinka ortodoksisuutta lähestyessäni pohdin, onnistuisinko kiepauttamaan jutun ympäri niin, että pääsiäisestä todella tulee se vuoden suurin juhla, joka siihen mennessä aina oli ollut joulu. Asia jotenkin epämääräisesti huoletti: entä jos muutos ei tapahdu luonnostaan. No, huoli oli täysin turha. Pääsiäisen riemu on niin ihmeellisen läpitunkeva, ettei minun ole kertaakaan tarvinnut mitenkään yrittää tehdä siitä suurinta juhlaa. Se on sitä ihan itsessään, itsestään.
Riemu tulee läpi kaikesta, vaikka olisi mahatautitoipilas eikä pääsisi yökirkkoon, kuten tuli tuossa todistettua. Minä, entinen ateisti, voisin vain toitottaa toitottamasta päästyäni: Kristus nousi kuolleista! Kristus nousi kuolleista!! Kristus nousi kuolleista!!! Ilo ei tule jostain järjellisestä ajatuksesta, että joku mies jossain on kuollut joten minä pääsen jonnekin taivaaseen taijotain. Uskossa ei ole minulle ollenkaan kysymys mistään sellaisesta. Siinä, kuten tässä ilossakin, on kyse jostain syvemmästä, jostain jolle ei ole järjellistä selitystä, ei edes sanoja. Jostain, joka vain on. Ihmeestä.
[Sivuhuomautus: Hesarin kuukausiliitteessä oli viimeksi loistava mielipidekirjoitus muistaakseni joltain teologian dosentilta siitä, miten Jumalaan uskomista ei voi verrata johonkin tonttuihin/keijuihin uskomiseen, koska Jumala ei ole mikään taruolento muiden joukossa. Kirjoittaja mainitsi, ettei tunne ketään, joka olisi aikuisena alkanut uskoa vaikka hammaskeijuun, mutta kyllä paljon ihmisiä jotka ovat alkaneet uskoa Jumalaan. Jumala on mysteeri, ja "häneen" (persoonapronomini riittämätön) uskominen ei ole valinta uskoa johonkin hahmoon, vaan pohja koko maailmankuvalle.]
Nyt tuntuu aivan käsittämättömältä, että olen joskus periaatteessa "viettänyt pääsiäistä" ilman mitään sisältöä. Siis tiput, munat ja rairuoho ovat tietysti kivoja, mutta nehän ovat vain koristeita. Ei kukaan pidä lomaa ja syö juhlaruokaa tipujen tai pupujen kunniaksi (ainakaan minun käsittääkseni). Joulusta löysin ateistiaikoinanikin sisältöä: lähimmäisenrakkaus, välittäminen, rakkaiden pariin hiljentyminen löytyvät jopa jouluevankeliumista, vaikkei sitä lukisi uskonnollisena tekstinä vaan tarinana perheestä, joka yöpyy tallissa, mutta jota rakkaus lämmittää. Pääsiäinen taas - jos sitä juhlii ilman hengellistä sisältöä, niin mitä oikeastaan juhlitaan?
Tämän ei ole tarkoitus olla ironista vähättelyä, vaan en oikeasti tajua. Te, jotka mahdollisesti juhlistatte pääsiäistä ilman uskoa: MITÄ te oikeastaan juhlitte? Mikä on teille pääsiäisjuhlan aihe? Onko kyseessä vain isot teemabileet ja jos näin, niin mikä se teema on, siipikarjako, vai vain kevät ylipäätään?
Sillä enhän minä sitä silloin uskonnottomana kokenut mitenkään juhlivani. Perhe söi yhdessä, koska nyt sattui olemaan yhteisiä lomapäiviä. Lapsuudesta tuttuja muna- ym. perinteitä jatkettiin, koska se oli hauskaa. Jotakin sellaista. Eikä se ole minusta mitenkään väärin. Vielä ensimmäistä ortodoksista pääsiäispalvelustani edeltäneenä pitkänäperjantaina (jolloin en ollut enää ateisti, mutten vielä kristittykään) olin oopperassa ja baarissa, enkä edelleenkään pidä sitä minään "syntinä". Silloin tuntui siltä, ja olinhan erittäin rakkaan ystävän seurassa. (Seuraavana vuonna sama ystävä muuten tuli kanssani Suuren Perjantain illan Kristuksen hautauspalvelukseen.)
Siskoni sanoo, että hänelle hengellinen ja maallinen juhla ovat jotenkin erikseen, mutta minulle eivät ole. Juhla tulee riemusta, joka tulee uskosta. Ne ovat yksi ja sama. Joka tapauksessa - on se vain ihanaa, että nyt on, mitä juhlia. Vaatii aktiivista muistelemista tuo aika ennen, ja on vaikea käsittääkään, miten monta pääsiäistä olen viettänyt ilman sen kummempaa ilosanomaa. Ehkä siksi riemu onkin niin voimallinen nyt, kun sille viimein on tilaa.
Ja siis enhän minä vielä viisi vuotta sitten olisi voinut kuvitellakaan
itseäni huutamassa täydestä sydämestäni, että Kristus nousi kuolleista.
Ihaninta elämässä on se, miten se yllättää. Koska tämä toimii, tämä
sopii, tämä on juuri oikein - minulle.
Ihanaa pääsiäistä kaikille, mihin uskoitkaan ja mitä juhlitkaan (tai olit uskomatta ja juhlimatta)!
Kristus nousi kuolleista!
Christ is risen!
Hristos voskrese!
Christo è risorto!
Hristós anésti!
Kristus är uppstånden!
Kristus on ülestõusnud!
Kristo anyan! Ampa, wanyan! Totisesti nousi!
:)
VastaaPoista