perjantai 22. elokuuta 2014

Itsensä hyväksymisestä

Haluan rakastaa itseäni. 

Siitä alkoi muutaman päivän intensiivijakso, jonka aikana paljon kamaa tuli ulos. En voi enkä edes halua kuvailla sitä prosessia tarkemmin tässä. Mutta jotenkin vaan heti kun olin alkanut sanoa noita yllämainittuja sanoja itselleni, jokin alkoi aueta.

Ensimmäinen asia, jonka tajusin, oli se, että tunsin itseasiassa hirveää syyllisyyttä kaikesta, mitä exäni kanssa oli tapahtunut. Syytin itseäni koko hommasta, ja siksi olin niin vihainen hänelle. Veikkaan, että paljolti juuri tämän takia se katumuspsalmi kolahti niin kovaa. (Vaikka sen teksti on rajua, sen paino on mielestäni siinä, että Jumala voi ja haluaa puhdistaa meidät niiden asioiden jäljiltä, joita kadumme, ja tuoda meidät aina takaisin rakkauteen.) Neljän päivän henkisen oksentamisen jälkeen tajusin, mitä oli tehtävä: selvitettävä asiat exäni kanssa.


Noiden päivien aikana oli tullut ulos muutakin kuin purkamattomia tunteita exäasiassa. Syvimmän mahdollisen aallonpohjan kautta sisäistin viimein, miten en vieläkään todella rakasta ja hyväksy itseäni, ja miten nyt on jo todellakin aika muuttaa sen asian laita.

Olotila oli konkreettisen selvä: en jaksa enää yhtäkään päivää hyväksymättä itseäni. Tunsin myös kouriintuntuvasti, miten olennaisen tärkeää itseni hyväksyminen on. Ilman sitä ei ole mitään. Ilman sitä en voi olla onnellinen. Minun on voitava hyväksyä itseni riippumatta siitä, hyväksyvätkö muut minut; on voitava rakastaa itseäni riippumatta siitä rakastaako joku muu minua. Ja kaikki lähtee siitä, että hyväksyn kaiken itsessäni.

Jokaisella on varmasti eri asiat, joita on itsessään vaikea hyväksyä. Jokaisella on myös oma reittinsä löytää ne ja ottaa homma haltuun. Mutta väittäisin, että jossain muodossa itsensä hyväksyminen on asia, joka tulee vastaan meitä jokaista jossakin vaiheessa. Sitä voi paeta lukemattomiin asioihin. Sen puutteesta voi seurata lukemattomia eri ongelmia. Mutta lopulta kaikki palaa siihen, että on vain hyväksyttävä kaikki itsessään, sellaisena kuin on.

Se ei tarkoita muuttumattomuutta, sitä, että ei voisi tulla paremmaksi ihmiseksi. Päin vastoin: niin kauan, kun emme hyväksy jotain asiaa, emme voi myöskään muuttaa sitä. Ja kun asiat hyväksyy, ne saattavat joskus muuttua melkein itsestään, pelkästään sillä, että pystyy katsomaan niitä, hyväksymään ne  ja sitten hymyilemään niille ja päästämään niistä irti. Siitä ei kuitenkaan voi lähteä, että "mun nyt täytyy hyväksyä tää, jotta pääsen siitä eroon." Se kun ei ole hyväksymistä. Itseään hyväksyessä ei voi kuin... hyväksyä.  

Lienee sanomattakin selvää, että vaikka hyväksyminen on valinta, se ei ole mikään yhdessä yössä selvä keissi. Kyseinen valinta täytyy tehdä uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan... Kuten sanoin eräälle (pitää kai järjestää kisa bloginimiehdotuksista) : Kun olen 30 vuotta reagoinut asioihin vanhan mallini mukaisesti, niin vaikka olisin muuttanut sitä mallia, ne vanhat tutut, mitkä mihinkin tilanteeseen liittyvät tunteet tulevat nousemaan esiin samoissa tilanteissa varmaan seuraavat 15 vuotta. En voi muuta kuin syleillä niitä ja - no, hyväksyä ne ja muistaa, että ne ovat vain tunteita.


Tämä teksti ei oikeastaan kertonut meditaatiosta, mutta tähän tämän kesän meditointi johti. Tämä ei ole matkan loppu. Tämä on jonkin uuden alku.

Oli todella pelottavaa kirjoittaa jotain näin henkilökohtaista. Aion kuitenkin jatkaa rehellisellä linjalla; kirjoittaa aiheista, jotka koen omikseni ja joista haluan sanoa jotain. Kirjoitan varmaan jatkossakin meditoinnista, jos koen siihen liittyvän jotain, mitä haluaisin jakaa. Luulen, että en tule kirjoittamaan kovin paljoa Watsonista. Luulen myös, etten pidä uudenvuodenlupaustani ja julkaise tämän vuoden aikana sitä ei koskaan -sarjaa, mutta lupaan että kirjoitan ainakin jostain eikoskaan-asiasta ennen vuoden loppua.
Ja toivon mukaan monesta, monesta muusta jutusta.

2 kommenttia:

  1. Hienoa pohdintaa. Itsensä hyväksymisestä ja rakastamisestahan monessa asiassa on loppujen lopuksi kyse. Odotan innolla uusia hoksauksia oman mielen kiemuroista - silläkin uhalla, ettei se ruokapostaus toteudu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Testamenttaan oikeudet ja velvollisuudet ruokapostaukseen sulle ;)

      Poista