perjantai 8. elokuuta 2014

Meditoinnista

Vanhaan blogiini yritin moneen otteeseen kirjoittaa jotain "henkisistä jutuista". Tiedättehän, meditoinnista, joogasta, läsnäolosta... rauhasta ja rakkaudesta, sen sellaisesta. Ajattelin, että haluan jakaa niitä, koska ne ovat minulle tärkeitä. Jokin siinä kuitenkin tökki. Aina tuli olo, että teksti kuulostaa siltä kuin yrittäisin "opettaa" jotain ja olisin olevinani kauhean valaistunut, vaikken todellakaan kokenut niin.

Kuten osa tämän blogin lukijoista varmaan tietää, olen sittemmin niin sanotusti ottanut haltuun yhden "henkisten juttujen" osa-alueen: suoranaiset uskonasiat, siis Jumalan, Jeesuksen ja kumppanit. Tästä aihepiiristä piti opetella kirjoittamaan ihan alusta alkaen, mutta se kannatti. Noista aiheista voi tässä blogissa lukea tunnisteella hengellistä.

On kuitenkin vielä paljon sellaista, mistä en ole tässä blogissa juurikaan kirjoittanut, koska se tuntuu hankalalta sanoittaa. En ole koskaan saanut ratkaistua sitä, miten saisin välitettyä jotain siitä, mitä meditointi, jooga, läsnäolo, kaikki sen sellainen, minulle oikein tarkoittaa.

Nyt sain radikaalin ajatuksen: mitä jos vain kertoisin ihan kirjaimellisesti, mistä siinä minulle on kyse - siis mitä oikeastaan teen?


Ajatus ei syntynyt tyhjästä eikä teknisesti ottaen edes ollut ihan omani. Sain sen luettuani Annamarikan ihanaa päiväkirjaa elämästä ja tantrafilosofiasta - ja inspiroiduttuani siitä. Inspiroituminen taas liittyy siihen, että olen tämän kesän kuluessa alkanut meditoida uudestaan pitkän tauon jälkeen (jonka aikana toki välillä yritin, mutta ei siitä oikein mitään tullut). Nyt olen sitten hakenut tähän hetkeen sopivaa tapaa, ja löytänytkin jo vaikka mitä. Juuri siksi haluaisin kirjoittaa meditoinnista myös tänne: siitä on tullut taas tärkeä osa elämääni, ja sellainen osa, jonka haluaisin jakaa.

Ehkä sellainen ärsyttävä opetusmaisuus tai muka-valaistuneelta kuulostaminen johtuvat juuri siitä, jos meditoinnista tai vastaavista kirjoittaa jättäen niiden ylle turhan coolin salaperäisyyden verhon. Jos mainostan meditointia ja joogaa tärkeinä osina elämääni, mutten ikinä selitä niistä mitään tarkemmin, annan nimenomaan sellaisen kuvan, kuin olisin vihkiytynyt johonkin omituiseen, esoteeriseen salaseuraan. Jos taas kerron tuskallisen rehellisesti, mitä oikeasti teen (esim. tempoilen ihan järkyttävästi ennen kuin onnistun istumaan edes viisi minuuttia aloillani), kuulostan ehkä vähemmän ylimieliseltä ja enemmän siltä mitä olenkin - pihalla olevalta hipiltä.

Haluaisin ainakin uskoa, että tätä asiaa voi lähestyä niin, että siitä tulee... no, helposti lähestyttävä. Joten tätä seuraavaksi. Be prepared. 


Mutta minkä tunnisteen näille jutuille nyt sitten laittaisi? Pelkkä "meditaatio" ei käy, jos päätänkin kirjoittaa joogasta. Hippikamaa? Peace and love? Ehdotuksia, anyone? :D

5 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Sana "henkinen" on ongemallisen laaja. Se kattaa oikeastaan myös varsinaisen hengellisyyden (eli Jumalan, Jessen & co) ja on muutenkin vähän ... epämääräinen. Lisäksi se on ruvennut ärsyttämään minua, koska siihen on tarttunut jotenkin epämiellyttävä sävy: "olen kiinnostunut HENKISISTÄ asioista.. no mä oon tällänen HENKINEN tyyppi..." - kuulostaa oudolta lesoamiselta joka ei oikeastaan tarkoita mitään. Vierastan siis "henkistä", mieluummin puhun vaikka itseironisesti hippikamasta! :'D

      Poista
  2. Peace and love voisi ajaa asian :D Tai jotain vastaavaa.

    Minä mielelläni lukisin myös joogajuttuja. Se on jotain, joka kiehtoo ja kiinnostaa, mutta en ole uskaltanut kokeilla. Ehkä tulevaisuudessa otan sen osaksi tätä itseni ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin etsintää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ehkä pitäydyn siinä :D Kyllä varmaan tulee sivuttua joogaa jo näissä meditointijutuissakin, mutta voisin kirjoittaa siitä erikseenkin joskus. :) Hauskaa jos jotakuta kiinnostaa! :D

      Poista
  3. Jee! Erinomainen aihe ;) Henkilökohtainen kirjoittaminen tekee tästäkin niin paljon helpommin lähestyttävää. Odotan innolla <3

    VastaaPoista