Vanhemmuudesta ja Jumalasta

Watson lähti juuri pihalle leikkimään isänsä kanssa. Melko siistiä. Sen kunniaksi minulla on ehkä 30 minuuttia ylimääräistä vapaa-aikaa, ja käytän sen mietiskelemällä syvällisiä vanhemmuudesta ja Jumalasta - täällä blogissa teidän iloksenne.


Vanhemmuudesta: tiedättekö kun sanotaan, että lapsi alkaa jossain vaiheessa nukkua "läpi yön"? You know, niin kuin silloin, kun ei vielä ollut lapsia: mentiin illalla nukkumaan ja herättiin aamulla. Jos joskus heräili siinä välissä, niin oli nukkunut "huonosti". No, tosiaan kuulemma jotkut lapset alkavat nukkua läpi yön jo nelikuisina, jotkut seitsenkuisina, jotkut 10-11 kk:n iässä ja jotkut yli vuoden vanhoina. Vauvakirjassa on kiva paikka varattuna sille merkkihetkelle: ensimmäinen kokonaan nukuttu yö meillä oli ________ .

Niin mietin tässä vain, että kun pienten lasten vanhemmat puhuvat läpi yön nukkumisesta,  niin tarkoittaako se oikeasti läpi yön - siis illalla nukahdetaan, aamulla herätään. Vai tarkoittaako se vanhempien kielellä, että lapsi ei heräillyt kauhean paljoa, eikä sitä tarvinnut syöttää. Onko vanhempien maailmassa läpi yön nukkumista se, jos lapsi herää esim. klo 24 (kun olet itse juuri nukahtanut), jolloin sinun pitää nousta tyynnyttelemään sitä, ja seuraavan kerran tyyliin kuudelta, jolloin sinun pitää nousta antamaan maitoa (jolloin se nukkuu vielä ehkä tunnin) tai nousta kokonaan. Esimerkkitapauksessahan on tavallaan nukuttu "läpi" "yön", koska heräämisiä ei ollut 24-06 välillä.

Mutta sitten taas, toisaalta. Kun ennen se läpi yön nukkuminen tarkoitti iltanukahtamisesta aamuherätykseen. Ja minä ihan oikeasti kuvittelen että jos sanotaan, että nukuttiin läpi yön, niin sitten yöunien aikana ei heräilty. Minun ei tarvinnut nousta sängystä kesken. No, näissä meidän tapauksissa tuo aamumaito on minulta vapaaehtoinen, voisin jättää sen pois ja vain alistua nousemaan aiemmin, bueno, no harm done, itse asiassa olisi kivakin saada se aiemmin päikkäreille, mutta kun olen aamulaiska. Sitä ei siis välttämättä lasketa. Mutta tuo jatkuva 24 aikaan herääminen kyllä keskeyttää minun yöuneni, enkä minä jumalauta silloin ole nukkunut läpi yön. Että voisiko joku kertoa, alkaako se lapsi jossain vaiheessa ihan oikeasti eikä millään koodikielellä nukkua sen koko yön läpi?


Mutta joo. Sitten kevyempiin aiheisiin, siis Jumalaan. (Seuraava asiasisältö voi kuulostaa siltä kuin se liittyisi edelläkirjoittamaani, mutta näin ei kuitenkaan ole.) Tiedättekö sen tunteen, kun opettelee jotain uutta opettajan johdolla, esimerkiksi soittamaan instrumenttia mutta tällaisia tilanteita voisi tulla monessa muussakin harrastuksessa tms. No, olet soittanut jotain kivoja konserttoja ja pidät niistä ja esität niitä mielelläsi vaikka jossain sukujuhlissa ym. Sitten opettajasi antaa sinulle uuden biisin. Se on aivan liian vaikea. Siis ihan kamalan vaikea, et sinä osaa sitä, etkä sitä voi oppia. Sanot sen opettajallesi, ja hän toteaa v-mäisesti, että kyllä tämä nyt on sinun tasoasi, tämä sinun täytyy seuraavaksi treenata, onhan siinä työtä mutta et sinä enää voi soittaa niitä Vivaldin konserttoja, ne ovat sinulle liian helppoja. Nyt olet valmis opettelemaan tämän uuden biisin.

Sinä intät ja intät että biisi on sinulle liian vaikea. Kyllähän sinä tiedät, että olisi upeaa osata soittaa jotain tuollaista, olisit tosi onnellinen jos osaisit, ja hemmetin ylpeä itsestäsi. Mutta sen opetteluunhan menisi i-kui-suus. Ja siinä on teknisiä juttuja joita sinä et vain hallitse. Ne ovat yksinkertaisesti Liian Vaikeita. Ihan totta! Ei onnistu! No way!

Mutta opettajasi on sitä mieltä, että jep jep, tämä on sinun tasoasi, tämä sinun täytyy seuraavaksi treenata. Ei kun hommiin.

Ja kun tietyt opettajat ovat aina oikeassa.