sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

EI HÄTÄÄ - SINÄ SELVIÄT, eli ne puuttuvat vinkit yksin odottaville

Ansku kirjotti odottamisesta ja synnyttämisestä Suomessa. Sivulauseessa ollut maininta neuvoloiden oppaista aiheutti yllättävän ja voimakkaan flashbackin kahden vuoden taakse. Sen mukana tuli myös tunnekuohu.

Noissa oppaissa kun sivuutettiin täysin se vaihtoehto, että joku voisi odottaa vauvaa ja valmistautua synnytykseen yksin, siis ilman puolisoa. Kaikki neuvot oli osoitettu pariskunnalle, ja tietysti normien mukaiselle, täysin suomalaiselle heterosellaiselle. Olen tainnut avautua tästä ennenkin. Raskausaikana koin tästä todella paljon pahaa mieltä. Odotus ja synnytys on paitsi ihanaa, myös rankkaa ja pelottavaakin aikaa - varmasti ihan kaikille, eikä varmaan ainakaan vähemmän yksin olevalle! Oppaiden ainoa satunnainen yksinelävien huomiointi oli lause, että "kannattaa sitten varmistaa, että on toimiva tukiverkko". Ai jaa, ihan tosi? Kiitos vinkistä.

Minusta tämä asia kaipaa kipeästi päivitystä. Yksin odottaminen ja synnyttäminen on nykyään jo ihan yleistä. Voisiko sinne oppaaseen kirjoittaa vaikka että "Yksin odottava: ei hätää. Sinä selviät."


Koska Suomen neuvolat eivät ilmeisesti koe tarvetta korjata tätä pikku puutosta - vastaavathan oppaat varmasti ihan mukavasti enemmistön tarpeita - päätin kirjoittaa tiivistetyn oppaan itse. Ei sillä, että tuntisin ketään yksin odottavaa juuri nyt, mutta jos sinä tunnet, niin laita hänelle vaikka tämän tekstin linkki.

Tämä on suunnattu lasta yksin odottaville / vauvan yksin saaneille naisille (ja heidän läheisilleen). Minulla ei ole kokemusta pikkulapsiaikana eroamisesta, yhteishuoltajuudesta, adoptiolapsen odottamisesta yksin, lapsen hankinnasta ystävän kanssa tms. Ainoa neuvo jonka voin antaa kaikille on tämän tekstin otsikostakin löytyvä yleispätevä vinkki.


YKSIN ODOTTAVA: EI HÄTÄÄ. SINÄ SELVIÄT.


Tiedätkö sen tunteen, kun menet neuvolan odotushuoneeseen, ja kaikki muut ovat siellä puolison kanssa? Kun menet perhevalmennukseen, ja kaikilla muilla on puoliso mukana tai vähintään sormus sormessa (ja muistetaan sanoa, että mies ei päässyt)? Kun menet raskausjoogaan, ja taas kaikilla on sormukset, paitsi sinulla? Kun menet tutustumaan synnytyssairaalaan, ja jälleen olet ainoa ilman puolisoa? Jep, minäkin tiedän sen fiiliksen. Vaikka tiedät järjellä olevasi ihan yhtä hyvä ja oikea odottava äiti kuin muutkin, tunnetasolla on koko ajan aika tyhjänä kumiseva olo. Viimeistään siinä vaiheessa, kun perhevalmennuksen vetäjä pyytää kaikkia pariskuntia esittelemään toinen toisensa, kertomaan miksi puolisosta tulee hyvä vanhempi, ja vilkaisee sitten sinuun päin ja sanoo että sinä voit esitellä itse itsesi.


- Älä pyytele itseäsi anteeksi. Äläkä jätä käymättä perhevalmennuksissa ym. sen takia, että et kehtaa olla aina se yksinäinen. Mene sinne, ole mitä olet, ja ole sitä itseäsi väheksymättä. Jos ja kun joudut kerta toisensa jälkeen siihen tilanteeseen, että ohjeita annetaan vain pariskunnille, esitä kysymyksiä ja anna palautetta. Entä jos olen yksin? Entä jos isä ei ole mukana? ENTÄ MINÄ? Sinä olet olemassa ja sinä ansaitset yhtä hyvää valmennusta kuin kuka tahansa muu. Vaadi sitä. Tule kuulluksi ja nähdyksi.

- Neuvolan oppaissa sanotaan, että miehen (puoliso on ilmeisesti aina mies) tulee hemmotella odottavaa äitiä "kuin prinsessaa". Jep, tiedän tasan tarkkaan miten paljon vituttaa kuulla tämä vinkki siinä vaiheessa, kun ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin kammeta itsensä sohvalta hakemaan välipalaa; ei muuta vaihtoehtoa kuin kyykistyä itse ähisten nostamaan pudottamansa esineet; ei muuta vaihtoehtoa kuin lainata kaverilta kipukoukku, että pääsisi käsiksi siihen selässä jomottavaan kohtaan, jonka olosta ei ollut edes hajua ennen raskautta. Uutinen: yksin odottavallakin on oikeus hemmotteluun.

Vinkki: Opettele pyytämään. Mene viikonlopuksi vanhemmille niin usein kuin itse kestät porukoittesi seuraa. Kutsu kaveri kylään aina kun voit, ja pyydä: voisitko laittaa ruokaa. Voisitko hieroa selkää. Voisitko tuoda mulle jääkaapista kylmää mehua. Voisitko hemmotella minua. Älä leiki urheaa, saat olla sitä kuitenkin enemmän kuin edes haluaisit. Pyydä.

- Sama koskee aikaa vauvan syntymän jälkeen. Ei tarvitse olla kvanttifyysikko päätelläkseen, että "nukkumisvuoroja" on vaikea jakaa, kun on yksin. Vauva valvoo, sinä valvot. Hyvin yksinkertaista. Tässä kohtaa on hyötyä siitä, jos olet opetellut pyytämään jo odotusaikana. Mummi, ukki, tädit, enot, kummit, kaverit - pyydä heitä käymään päivisin ja pitämään vauvaa tunti tai pari, että saat nukkua. Se ei ole lapsesi heitteillejättöä, se on oman itsesi heittellejätön minimointia. Jos vauva tottuu tiettyihin hoitajiin jo varhain, siitä on hyötyä myöhemminkin, kun alat tarvita iltavahteja.

- Niin, jossain vaiheessa tajuat senkin, että et voi noin seitsemään vuoteen poistua illalla asunnostasi yksin ilman, että olet sopinut etukäteen lapsenvahdin. Uutinen: ei se mitään. Elämä on silti ihan kivaa. Ainakin, jos varmistat, että on muutama sellainen ihminen, jonka voi sopia etukäteen lapsenvahdiksi. Ja sitten on ihan oikeasti paljon juttuja, joita voi tehdä lapsen kanssakin.


- Takaisin synnytykseen valmistautumiseen. Aika harva haluaa mennä synnyttämään yksin, enkä sitä suosittelekaan. Sitä kun on vähän vaikea kuvitella etukäteen, ja on kullanarvoista, jos paikalla on joku, johon luottaa. Vinkki: Tätä kannattaa alkaa miettiä jo siinä vaiheessa, kun koko ajatus synnytyksestä tuntuu vielä ihan absurdilta. Kenet haluaisit mukaan? Vaihtoehtoja kannattaa olla pari, koska toisin kuin kuvitellulla puolisolla, kavereilla voi olla muitakin, oikeasti peruuttamattomia menoja.

Minä lähestyin asiaa ensin intuitiolla: kenet pystyisin kuvittelemaan sinne; kenen seurassa voisin kuvitella olevani niin intiimillä hetkellä. Minulla oli kaksi sovittua tulijaa ja yksi varavaihtoehto. Ne kaksi, joiden kanssa olin asiasta sopinut, olivat molemmat itse synnyttäneitä. Koin tämän tärkeäksi, halusin mukaan jonkun, joka tietää mistä on kyse. Ns. "varavaihtoehto" (jonka kanssa siis puhuin, että saanko pyytää häntä, jos molemmille synnyttäneille tulee este) ei ollut synnyttänyt, mutta oli paitsi läheinen ystävä, myös rauhallinen ihminen jolla oli elämänkokemusta ja lähihoitajakoulutuskin. On myös jotain ammatti-doulia, jotka voi palkata mukaan odotukseen ja synnytykseen, jos lähipiiristä ei löydy sopivaa henkilöä. Näistä ainakaan minä en kuullut neuvolasta, vaan tyyliin raskausjoogassa.

- Kiva ylläri: synnärillä tukihenkilölläsi ei ole samoja oikeuksia kuin vauvan isällä. Jep, vähän ontuvaa, kun hän kuitenkin on sinun ainoa tukesi ja turvasi. Ainakin virallisten ohjeiden mukaan vain ISÄT saavat jäädä osastolle yöksi, saavat ruokaa yms. Voi olla, että tukihenkilö saisi samat oikeudet jos niitä osaisi erikseen pyytää, mutta sanonpa vaan: eikö ole vähän vittumaista että kaikkea pitää erikseen pyytää? Voisivatko ohjeet vain kuulua että "isät ja tukihenkilöt saavat..." jne? (Sivumennen sanoen, voihan se lapsen toinen vanhempikin olla äiti...)

 Itse olin synnärin tutustumiskäynnillä ainakin todella hämmentynyt; sen aina yhtä ihastuttavan epävarmuuden kourissa, joka iski joka kerta kun menin johonkin, missä oli pelkkiä pariskuntia ja minä yksin - ja muutenkin kaikki oli uutta ja jännittävää. En olisi osannut siinä tilanteessa ruveta tenttaamaan tukihenkilön oikeuksista, vaan otin kaiken infon annettuna. Seuraava kerta synnärillä olikin synnyttäessä. Minäkö siinä polttojen lomassa alan kysellä, saisiko tukihenkilö jäädä yöksi? Vinkki: Uskaltaudu selvittämään asia etukäteen, ja jos tukihenkilöä sorsitaan isiin verrattuna, vaadi hänelle samoja oikeuksia. Et ansaitse rangaistusta siitä, että sinulla ei ole puolisoa.


- Uutinen: yksin synnyttävä ei voi saada perhehuonetta. Siis sitä yksityistä huonetta, jonka pariskunnat synnärillä saavat, jos maksavat ekstraa. Ilmeisesti jollain hämärällä mittapuulla sinä ja vastasyntynyt vauvasi ette siis ole perhe, koska perheille kai ne perhehuoneet kuuluvat? Minulle on hieman epäselvää, mitä väliä sillä on, maksaako siitä huoneesta yksi vai kaksi henkilöä, mutta kun ei niin ei. Sinä et saa valita. Sinä olet jaetussa huoneessa.

- Jaetun huoneen haittapuoli on se, että siellä ei saa vierailla kuin tiettynä aikana, joka on tunnin vuorokaudessa. Paitsi tietysti puolisot, jotka saavat olla siellä miten paljon haluavat. Jos sinulla ei ole puolisoa, sinulla ei periaatteessa ole ketään, joka saisi olla luonasi niin paljon kuin tahdot. Ellet taas kerran ala itse vaatia siinä synnytyksen jälkeisessä tosi energisessä tilassa, että esim. tukihenkilösi tai äitisi saisi olla kanssasi, kun muilla on ne isät. Kannattaa vaatia, vaikka vähän itkettäisikin. Itse asiassa kannattaa kysyä jo etukäteen, nyt kun tämän etukäteen tiedät. Minä en tiennyt.

- Vauva-ajasta tulet kuulemaan (ja olet ehkä jo kuullutkin) kahdenlaista kommenttia: Siis voi ei, siitä tulee ihan hirvittävän rankkaa yksin. Ja sitten: Ei se vauvan kanssa olo nyt niin hirveästi eroa siitä mitä se on pariskunnillakaan. Molemmat ovat helvetin ärsyttäviä kuulla (jälkimmäinen varsinkin silloin, kun se tulee parisuhteessa elävältä). Molemmat ovat totta. Jep, vauva-aika on vauva-aikaa, olit yksin tai kaksin. Tietyt asiat siinä eivät eroa parisuhdevanhemmuudesta. Tietyt asiat eroavat. Niiden takia se on välillä hirvittävän rankkaa, rankempaa kuin kaksin olijoilla. Mutta ei mitään, mistä et selviäisi. Ja sitten jos joskus tuntuu, että et selviä, sinulle on hyötyä siitä, että olet opetellut jo ajoissa pyytämään. 

- Jos lapsesi isä on mukana kuvioissa ja kiinnostunut osallistumaan, hän ei saa päivääkään isyyslomaa. Isyysloma on varattu ainoastaan äidin kanssa parisuhteessa eläville isille. Melko v-mäistä, eikä ainakaan kannusta isää osallistumaan. Koska kuitenkin tulet olemaan erittäin kiinni pikkuvauvassa, yritä järjestää niin, että ensimmäisten parin viikon ajan joku pääsisi ainakin käymään luonasi päivittäin. Ekoina päivinä on kivaa, jos se voi olla joka päivä sama, erittäin tuttu ja luotettava henkilö. Jos sinä ja lapsesi isä olette todella hyvissä väleissä, niin sitten ehkä hän, mutta jos jostain kumman syystä erostanne on jäänyt jotain kitkaa ilmaan, ei missään nimessä kannata laskea tämän vaihtoehdon varaan. Uutinen: synnytyksen jälkeen olet ihan sekaisin ja todennäköisesti erittäin itkuherkkä, joten kotiavun kannattaa olla joku toooodella läheinen ja luotettava.

Voisiko äiti, sisko, synnytystukihenkilö tai lapsesi tuleva kummi piipahtaa vaikka joka iltapäivä töiden jälkeen sen verran, että sinä saat syötyä ja käytyä suihkussa? Visiittori voi tehdä voileipiä valmiiksi jääkaappiin, käydä tullessaan kaupassa ja viedä lähtiessään roskat, koska ihan tosi, sinulla ei tule olemaan ylimääräisiä käsiä tällaisiin hommiin. Jos olet niitä tyyppejä, jotka saavat raskausaikana tehtyä pakkasen täyteen ruokaa, niin tosi hyvä sulle. Minä nimittäin en ollut.


- Uutinen: Kaiken tämän epäreilun shitin jälkeen voin kertoa, että sinulla on paljon myös etuja, joista parisuhdevanhemmat vain haaveilevat. Kun olet raskaana, kukaan ääliö ei odota, että jaksaisit sen lisäksi vielä esim. hoitaa kotitöitä tai tehdä muutakaan, mitä et halua. Kukaan ei vonkaa sinua sänkyyn siinä vaiheessa, kun esim. kärsit aamupahoinvoinnista 24 tuntia vuorokaudessa. Loppuraskaudesta saat nukkua kokonaisessa sängyssä mahasi (ja niiden neljän sen tukemiseen tarvittavan tyynyn) kanssa ja kääntyillä, vääntyillä ja ravata vessassa niin paljon kuin haluat, ilman että kukaan valittaa.

Kun vauva syntyy, sinun ei tarvitse yrittää olla hyvä puoliso samalla, kun yrität opetella olemaan äiti. Sinun ei tarvitse kuunnella kyselyjä siitä, milloin voit taas puuhastella lakanoiden välissä, siinä vaiheessa kun jälkivuoto ei näytä hiipumisen merkkejä ja tisseistä suihkuaa maitoa. Eikä niihin kymmeneen kuukauteen tuon ajan jälkeenkään, joiden aikana Ei. Vain. Tee. Mieli. Sinun ei tarvitse jaksaa perheriitoja siinä vaiheessa, kun vauvan katkonaisessa nukkumisessa on ihan tarpeeksi jaksamista. Sinun ei tarvitse vittuuntua siihen, että toinen ei jossain vaiheessa enää tajua "hemmotella sinua kuin prinsessaa", vaikka totta hemmetissä ansaitsisit sen, tai että toinen ei katso asiakseen nousta yöllä hoitamaan vauvaa, koska hänhän käy töissä.


Okei, sinun täytyy välillä kuunnella parisuhteessa olevien kommentteja siitä, miten "hekin ovat ensiviikonlopun ajan yksinhuoltajia, kun mies on työmatkalla" tai miten "on kamalan rankkaa kun mies on viikonlopun poissa!!!!!!", mutta sitten voi vain tyynesti sanoa että niin, kyllä mä tiedän millaista se on (eikä se ole koko aikaa mitenkään kamalan rankkaa).

Vinkki: kaiva jostain toinen yh kaveriksi. Ihan mistä vaan. Vaikka netistä. Mieluiten jo ennen syntymää. Kysele seurakunnasta, onko heillä yksinhuoltajien ryhmää (ihan sama oletko luterilinen, ortodoksi, ateisti tai vaikka muslimi, kunhan löydät kontaktin). Jos kuulet työpaikalla, että sinulle tuntematon tyyppi on yh, hankkiudu juttusille. Vertaistuki on ihan parasta. Se, kun joku tietää kaikessa, mistä on kyse ja millaista se on. Yksikin samassa tilanteessa oleva on kultaa.

(Ja tässä vielä vinkki yksinhuoltajien parisuhteellisille kavereille: Ole tukena. Jaa kokemuksiasi äitiydestä. Kun yh kertoo kokemuksesta, jollainen sinullakin on, kerro että sinullakin on. Kerro kaikista niistä asioista, jotka vauvan kanssa ovat ihan yhtä tuttuja myös parisuhdearjessa. Kerro kaikista niistä asioista, jotka parisuhdearjessa kuormittavat parisuhteen vuoksi. Mutta älä väitä, että tiedät, millaista yh:na on. Älä väitä, että yksin olo ei eroa parisuhdevanhemmuudesta. Jos kerrot, että sinua väsyttää, kun mies on paljon töissä, niin kerro se muistaen, että ystäväsi on aina siinä tilanteessa. Äläkä ikinä, ikinä sano, että nyt sinäkin olet hetken aikaa yksinhuoltaja, kun mies on työmatkalla. Se ei ole yksinhuoltajuutta.)


Ja kaikkein tärkein UUTINEN: Vaikka se on rankkaa ja vaikka se eroaa parisuhdevanhemmuudesta tiettyinä hetkinä tosi paljon, niin se on ennen kaikkea AIVAN IHANAA. Sinusta tulee perhe! Kelaa miten kreisiä. Sinusta pullahtaa jotain ulos ja yhtäkkiä oletTE perhe. Ja vitsi teistä tulee hyvä perhe. Saatte tehdä jutut ihan omalla tavallanne. Teillä tulee olemaan aivan sairaan hauskaa. Sinusta tulee vahva etkä sinä tule ikinä valittamaan siitä, että olet lapsen kanssa kahdestaan kaksi päivää, koska mies lähtee työmatkalle. Sinä et tule olemaan yksin, vaan elät tästä eteenpäin MAAILMAN HUIPUIMMAN TYYPIN kanssa. Elämässäsi tulee aina olemaan rakkautta, jonka vertaista ei ole mikään muu. Sinusta tulee äiti, ja usko huviksesi: sinusta tulee ihan sikahyvä äiti.

Yksin odottava: ei hätää. Sinä selviät.

Ja enemmänkin: sinulla tulee olemaan aivan törkeän siistiä. 

Minä tiedän.

25 kommenttia:

  1. Hieno teksti. Avasi paljon yh-maailmaa myös minulle.
    En aio nyt sanoa, että minulla on kokemus millaista on olla yh, mutta jokunen hetki yksinodottajana ja samoin enemmän kuin viikonloppu pienen vauvan kanssa minulta kokemuksistani löytyy. Noina hetkinä sain etäisen käsityksen siitä, millaista on pyörittää arkea yksin.

    Mitä noihin parisuhteen lakanapuuhiin tulee, niin varmaan toki tarkoituksella kärjistit, mutta sait sen kuulostamaan kyllä todella streotyyppiseltä "mies haluaa aina ja synnytyksen jälkeen nainen ei väsyneenä halua". Pitäisikö minun sanoa: Yh, älä sano parisuhteessa olevalle, että tiedät millaista heidän seksielämä on. :D, haha. Viitaten siis noihin neuvoihin/ sanoihin, mitä parisuhteessa oleva "ei saa" sanoa yh:lle.

    Mitä siihen neuvolakirjaan tulee, niin mä INHOSIN sitä. Se oli niin pumpulinen ja vaikka parisuhteessa olenkin, en kokenut voivani samaistua kirjan "sinusta tuntuu tältä"-juttuihin yhtään. Eikä siellä kyllä monikulttuurisuuteenkaan kovin paljon kosketuspintaa löytynyt. Vauvakin oli ihan eripäin kun niiden hienoissa kuvissa .. :D.

    Loppuun haluan vielä sanoa, että hitsi, heti kun mun lähipiirissä on ykskää yksindottaa, printtaan sille tän sun tekstin!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoisin, että käytännön puolesta sä tiedät millaista se on, niin pitkät ajat kun jouduit sitä elämään sekä odotusta että vauva-aikaa. Se, mitä ei ehkä osaa täysin kuvitella on se "henkinen" puoli, tieto siitä että on omillaan eikä voi jakaa mitään puolison kanssa jne.

      Lakanapuuhista: niin, mähän EN sanonut mitä parisuhteessa ON, vaan sanoin mitä yksinolevalla EI OLE. Eli kyseessä on asia, josta yksin elävän ei missään tapauksessa tarvitse huolehtia. Parisuhteessa elävälle on mahdollista, että niin käy. (Ja tiedän niitä, joille on käynyt, yhtä lailla kuin niitä, joille ei ole.) En koskaan ole sanonut kenellekään parisuhteessa olevalle, että tiedän millaista heidän seksielämänsä on. Myöskään tässä tekstissä ;)

      Neuvolakirja on suunnattu tasan sille stereotyyppiselle, umpisuomalaiselle heteroparille. Kaikki muut varmaan vihaavat sitä, ja niistä "normaaleistakin" ehkä osa :D

      Poista
    2. Joo juuri tolleen mä ajattalin sen mun kokemuksen. Sen arjen sujumisen ja avun pyytämisen tunnistin hyvin.

      Ja niin tuo kohta "Sinun ei tarvitse kuunnella kyselyjä siitä, milloin voit taas puuhastella lakanoiden välissä", viittasi musta vaan jotenkin olettamukseen, että useamminkin kuin harvoin näin ON. :)

      Tehdäänkö uus opas yhdessä ;D ?

      Poista
    3. Ei viitannut tuohon olettamukseen, vaan tietoon siitä, että näin voi olla ja joissain tapauksissa on.

      Mä oikeasti mietin, että kehen pitäis ottaa yhteyttä neuvolassa että vois tarjoutua organisoimaan jonkun pamfletin, jota tarjottais sen paskan kirjan lisäksi yh:ille. Se voisi olla pieni kokoelma eri yh:iden kirjoituksia.

      Poista
    4. Mun teki mieli alkaa tästä kääntelemään sanoja oikein kunnolla, mutta tehdään se sitten kun taas kohdataan :). Vaan pakkohan mun on ihan vähän vielä jatkaa, kun en osaa lopettaakaan:
      Se miksi älähdin oli se, että tuo yksi kappale antoi miehistä kuvan, että synnytyksen jälkeen ne vaan vonkaa eikä auta öisin lainkaan. Uskallan väittää, että on erittäin paljon niitä toisenlaisiakin puolisoita/ lasten isiä.

      Mutta koko homman pointti ei suinkaan nyt ollut ne miehet vaan nimenomaan se, kun niitä ei siinä arjessa ole ja sen osasit kertoa aivan loistavasti! Kiitos kun jaoit kokemaasi.

      Poista
    5. :D Voi jumantsuka nyt :D Mä TIEDÄN että on hyviä isiä ja puolisoja! Mutta olen myös KUULLUT parisuhteessa olevilta ystäviltä valitusta aiheista:
      - Mies valittaa, että minussa on jotain vikana, kun ei tee mieli seksiä imetysaikana (hormonit tekee sen siis)
      - Mies ei auta lapsenhoidossa
      - Mies olettaa, että teen ruokaa/siivoan silloinkin, kun huolehdin täyspäiväisesti vauvasta
      - Mies ei halua nousta öisin hoitamaan vauvaa

      Ja joo, olen kuullut myös päinvastaista, mutta pointti on se, että yh:n etu on varmuus siitä, ettei tarvitse murehtia tuollaista. Kappaleen tarkoitus ei ole antaa miehistä mitään kuvaa vaan antaa se kuva että on olemassa sellaisiakin ikäviä skenaarioita jotka eivät kosketa yksin eläviä.

      Poista
    6. Oo ja koo, jee ja joo.
      Tajusin vihdoin.
      Taisin olla vääntelytuulella.

      Poista
  2. Hieno teksti! Ja niinkuin juteltiin jo silloin odotusaikanasi, on ihmeellistä, ettei missään "virallisissa" materiaaleissa oteta huomioon yksin odottajia ja synnyttäjiä, ja heidän erilaisia tarpeitaan.

    Pakko huomauttaa myös, että perhehuonettahan ei automaattisesti saa pariskunnatkaan, ja tätäkään ei kerrota, vaan yllätys on melkoinen, kun lapsi syntyy kolmen vuorokauden nukkumattomuuden jälkeen klo 22 ja isä hätistetään osastolta ennen puolta yötä kun on hiljaisuus, ja itse olet niin rikki, ettet yletä edes siihen saamarin kutsunappiin ilman itkua ja tuskaa... mutta se on toinen tarina, joka liittyy aiheeseen "miksi pienten synnytysyksiköiden puolesta ON taisteltava, ja miksi yksityisyys ja oma tila pitäisi jotenkin voida mahdollistaa KAIKILLE synnyttäneille".

    Ja tukihenkilöasiaan: paitsi että tukihenkilö on tärkeä synnyttäjälle, kokemuksen syvällä rintaäänellä suosittelen tukihenkilöksi ryhymistä kaikille, joille moista kunniaa tarjotaan. Vastuu on iso, mutta kokemus aivan uskomattoman hieno. Olen tosi kiitollinen, että sain olla siinä roolissa ja koen, että sain siitä itselleni vähintään yhtä paljon, kuin mitä annoin.

    -E

    Ps. Jotkut naiset haluavat seksiä jo aika pian synnytyksen jälkeen (riippuu vähän synnyyksestäkin....) ja ehdottomasti jo imetysaikana, ja tämäkin mahdollisuus varmaan kannattaa myös yh:na hyväksyä itsessään, eikä ainakaan kokea huonommuutta tai olevansa "vääränlainen" vaikka sitten toteuttaisikin myös tätä puolta itsessään. Sitten kun siltä tuntuu. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Joo en tarkoittanut (tai sanonut...) että perhehuoneen saisi automaattisesti, vaan että yh ei voi saada sitä OLLENKAAN. Piste.

      Onneksi mulla oli maailman paras tukihenkilö. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen :)

      Olen myös kirjoittanut yksinhuoltajan "kielletyistä haluista" (joskaan en suoranaisesti seksihaluista, mutta ne kuuluvat pakettiin) täällä: http://pikkusquare.blogspot.fi/2014/06/yksinhuoltajan-salaiset-unelmat.html

      Poista
  3. Kiva ja varmasti tarpeellinen postaus.

    Itse kaipaisen sellaista opusta, jossa sanottaisiin: "Nainen, on ihan ok, jos et saa tai halua lapsia".

    http://mic.com/articles/112910/12-women-who-had-the-best-response-to-society-s-biggest-expectation

    Vrt. "[Äitinä] Elämässäsi tulee aina olemaan rakkautta, jonka vertaista ei ole mikään muu."

    Peace n love,
    L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoita se opus :)

      Mutta joo, tosiaan: "Tämä on suunnattu lasta yksin odottaville / vauvan yksin saaneille naisille (ja heidän läheisilleen)." Mulla ei ole kokemusta myöskään lapsettomuudesta, valinnaisesta tai ei-valinnaisesta.

      Tosi hyviä noi linkin lainaukset, kuten kaikki naisiin liittyviä odotuksia kumoavat fiksut kommentit. Olen feministi :)

      Mun tekstistä esiin nostamasi lauseen oikeaoppinen muotoilu olisi mennyt jotenkin näin: "Äitinä elämässäsi tulee aina olemaan rakkautta, jota ei voi verrata mihinkään muuhun." Eli vanhemman rakkaus on asia, jota ei voi verrata mihinkään muuhun. Ihan samalla tavalla kuin lapsettoman rauha, tila ja vapaus ovat asioita, joita ei voi verrata esim. vanhempien elämään. Tai parisuhderakkautta ei voi verrata mihinkään, tai hyvää ystävyyttä, tai Jumalan rakkauden kokemista. Ne ovat omanlaisiaan asioita, niinkuin kaikki muutkin kokemukset ja asiat. Joku kokee yhtä, toinen toista. Niistä kokemuksista, jotka omalle kohdalle sattuvat, voi sitten nauttia täysin siemauksin. Koska niitä ei voi verrata mihinkään muuhun.

      Poista
  4. Tää oli hyvä ja piristävä :D !

    VastaaPoista
  5. vaasassa tukihenkilö saa olla synnyttäneen luona rajattoman ajan vuorokaudesta ( öisin ei kumminkaan eikä silloin sillä ole miehetkään) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavaa! Joo siis synnytyksen jälkeen ei kai miehet saa olla yöllä Kättärilläkään, muuta kuin jos on perhehuone. Mutta siitä, saako joku muu olla mun kanssa, piti erikseen neuvotella, ja oletusvastaus oli ei.

      Se taas jäi mulle vähän epäselväksi, että kun synnytys alkoi mutta ei ollut vielä niin pitkällä, että olisin päässyt synnytyshuoneeseen: silloin oli ilta. Tukihenkilö lähetettiin pois. Jos olisi ollut MIES, olisiko hän saanut jäädä? En itsekään tiedä mikä on käytäntö. Jos olen jo sairaalassa mutta en vielä synnytyshuoneessa vaan siellä osastolla (olin kyllä yksin huoneessani), niin saisiko mies jäädä yöksi?

      Poista
    2. Tulipas epäselvä vastaus. Alkoituskappaleessa tarkoitin: "ei saa olla yöllä, PAITSI jos on perhehuone" ja "siitä, saako joku muu olla mun kanssa PÄIVÄLLÄ, piti erikseen neuvotella".

      Poista
  6. Kiitos tekstistäsi, vaikka sen kirjoittamisesta onkin jo aikaa! Löysin tämän sattumalta ja oli ihan huikea pelastus keskellä epätoivoista yksinäistä raskauspäivää. Huikean hyviä, realistisia ja konkreettisiakin pointteja! Mutta kuitenkin myös kannustava. Ehkä tästä siis selviää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihanaa, että tästä on vielä iloa jollekin :) kyllä siitä selvää. Mun perheen toinen puolikas on jo kolme, ja edelleen yllätyn miten siisti tyyppi se on ja millaisia juttuja sen kanssa tulee vastaan.

      Jos haluat jauhaa ihan mistä vaan niin laita s-postia, osote tais olla pikkusquare at gmail piste com :)

      Poista
    2. Hei ihanaa, että tästä on vielä iloa jollekin :) kyllä siitä selvää. Mun perheen toinen puolikas on jo kolme, ja edelleen yllätyn miten siisti tyyppi se on ja millaisia juttuja sen kanssa tulee vastaan.

      Jos haluat jauhaa ihan mistä vaan niin laita s-postia, osote tais olla pikkusquare at gmail piste com :)

      Poista
  7. Hei!
    Olen onnistunut tulemaan raskaaksi luovutetuilla siittiöillä, ja tämä teksti on aivan kultaa minulle! On vielä paljon aikaa synnytykseen, jos edes pääsen siihen asti, mutta alan jo nyt harjoittelemaan sitä avun pyytämistä. Ja etenkin sitä, ettei pyydä anteeksi itsestään ja valinnastaan! Tämä lapsen yksin "hankkiminen" kun on joidenkin mielestä itsekästä ja vastuutonta. Tekstisi antaa toivoa ja voimaa, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa siis että tää kirjoitus tavoitti sinut :) Kaikkea hyvää sulle odotukseen ja sen jälkeen. Toivottavasti kaikki menee hyvin <3

      Poista
  8. Kiitos hienosta tekstistä! Toi mulle toivoa hyvin synkkään ja epävarmaan hetkeen... ehkä mäkin sitten selviän :) !

    VastaaPoista
  9. Kiitos hienosta tekstistä! Toi mulle toivoa hyvin synkkään ja epävarmaan hetkeen... ehkä mäkin sitten selviän :) !

    VastaaPoista
  10. Kiitos ihanasta tekstistäsi näinkin pitkän ajan jälkeen. Valaisi tämän yksinäisen odottajan unetonta yötä <3

    VastaaPoista