Kuten facebookissa asian muotoilin:
Rakas Schmyliopisto, näin Kasvatustieteen Maisterina haluaisin sanoa pari sanaa pitkän yhteisen tiemme päätteeksi:
 |
| http://25.media.tumblr.com/tumblr_m3bqz4HUGF1qfqg4jo1_500.gif |
Ja kaikille muille voinkin lausahtaa että
Tänään onnittelen itseäni. Jonkun voi ehkä olla vaikea kuvitella, miten isolta jutulta tämä tuntuu. Neljä vuotta sitten kandia tehdessä vasta tajusin, etten ollut koskaan edes uskonut jaksavani tehdä tutkintoa, mutta että se sittenkin oli mahdollista. Vielä kolme vuotta sitten gradua aloittaessa tuntui, että en minä tiedä jaksanko sitä, jaksanko ryömiä kohti maisteriutta - se tuntui asialta, jota kaikki muut minulta odottivat, ja välillä teki mieli ihan kiusallaankin romuttaa ne odotukset.
Tein tämän kuin Seitsemän Veljestä - tulin yhteiskuntakelpoiseksi omilla ehdoillani!
Lol.
Lol.
Mutta joo, hyvä minä. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti