tiistai 28. tammikuuta 2014

Elämä ennen?

Eilen illalla laitettuani W:n nukkumaan minut havahdutti ajatus: mitä ihmettä minä oikein tein ennen Watsonia? Siis ihan konkreettisesti tein? Töitä toki, ja opiskeluja, mutta tarkoitan silloin, kun olin kotona. Mitä minä tein kaikki ne hetket? Tuntuu aivan absurdilta ajatella sitä nyt. Itseäni hiljaisessa asunnossa. Vaikka tekisin samoja asioita nyt - surffaan netissä tai luen, vaikka, tai vain kuuntelen musiikkia - joka hetki on erilainen, koska tärkeintä on pitää silmällä tuota yhtä, olla valmiina reagoimaan ja tarpeen tullessa, niin no, reagoida.

Plus että näistä sohvalla istumisista, surffailuista, lukemisista on tullut vain hetkiä kaiken muun välissä. Syöttämisten, pesemisten, vaipan (ja vaatteiden...) vaihdon, nukutusten, kävelyjen. Vaarojen ääreltä pois nostamisten, leikkimisten, nauratusten (puolin ja toisin). Kaikki tämä kuulostaa tylsältä, ainakin minusta kuulosti silloin, kun etukäteen mietin arkea lapsen kanssa. Mutta kun ne eivät olekaan vain jotain syöttöjä, pesuja ja nukutuksia. Ne ovat sitä kaikkea W:n kanssa.

Niin että ei kai ihmekään jos ihmettelen, mitä tein aiemmin. Nythän tämä on yhteiselämää. W:n ehdoilla.


Murheiden ollessa pahimmillaan sain yllättäen lohdutuksen. Aioin ensin kirjoittaa siitä tänne, mutta tarina meni niin "hihhuliksi", että päätyi tuonne hengelliseen yksikköön. Jos hihhulismi ei saa sinua kiroilemaan ja tekemään mielesi vääntää joltakulta niskat nurin, voit lukea asiasta sieltä. 

2 kommenttia:

  1. Valonpilkahduksia arjessa. Ne tekee elämästä arvokkaan ja ihanan.
    Hyvä kuulla (lukea), että suuntaa taas löytyy ja poluilla ollut hyviä juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle <3 Nyt on mullakin taas luottamusta siihen että elämä kantaa.

      Poista