sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Mä lennän pakoon?

Jos joku ei ole sitä rivien välistä jo tajunnut: minulla on ollut todella rankka syksy. Painin jatkuvasti vaikeiden ja raskaiden tunteiden kanssa ja ihan vain itseni kanssa. Vaikka kaikki on käytännön tasolla ihan hyvin, sisäpuolella velloo, kuohuu ja myllertää koko ajan. Ja se tekee olosta melko painavan.

En leiki marttyyria. Tämä kuuluu elämään. Kaikilla on kevyitä vaiheita ja raskaita vaiheita. Niin sen kuuluu ollakin.

Tämän tiedostaminen ei varsinaisesti tee painimatsista vähemmän kuormittavaa. Veri, hiki ja kyyneleet on puserrettava ulos, jotta olo voisi keventyä. Ja niitähän riittää. Mistä niitä aina tuleekin lisää, juuri kun luulee vääntäneensä itsensä taas kerran täysin tyhjäksi ja puhtaaksi?


Tämänhetkinen reaktioni tähän kaikkeen on: haluan matkustaa! Ghanaan, Saksaan, Kuopioon - ihan mihin vain, really. Haluan vain päästä liikkeelle, ottaa etäisyyttä, katsella kaikkea vähän kauempaa. Hengähtää. Muistaa, millaista on olla liikkeellä, vapaa.

Auttaisiko se oikeasti? Olisiko etäisyyden ottaminen ratkaisu - vai pakenemista? Sillä kyllähän minä olen osannut lähteä, aina. Kun minulla oli raskas olo vuonna 06-07, järkeilin sen johtuvan siitä, etten viihdy elämässäni, ja lähdin Ghanaan elämään toisenlaista elämää. En tietenkään päässyt pakoon itseäni, mutta sain kuitenkin oivalluksia ja valaistumisia, jotka ovat olleet paljon enemmän kuin kullan arvoisia.

22-vuotiaalle konkreettinen lähtö auttoi. Vielä monta kertaa myöhemminkin olen kokenut lyhyempienkin pyrähdysten auttavan, vievän kohti eikä pakoon. Nyt en suoraan sanottuna enää tiedä. Olen kohta 30, äiti ja ikuisuusopiskelija. En varsinaisesti voi tai edes halua lähteä kokonaan pakoon. Ehkä tällä kertaa onkin kyse siitä, että käyn paskan läpi tässä ja nyt -jotta voisin myös olla onnellinen tässä, ja nyt. Ei huomenna jossain muualla.

Sitä en sitten tiedä, olisiko pikku karkumatka jonnekin paha asia. Vai voisiko se oikeasti jopa auttaa. Vaikka sitten vain akkujen lataamisessa, jos ei muussa.

4 kommenttia:

  1. Tuli myös mieleen, että älä pieni ihana siellä rasita itseäsi liikaa miettimällä KAIKKEA. Jos sinun tekee mieli tehdä pikku matka ja se on mahdollista, tee se, sen kummempia analysoimatta. Huolestuisin jos olisit esimerkiksi pakkaamassa kamat ja muuttamassa Australiaan, mutta pieni matka tekee aina hyvää!

    Paljon voimia ja kevyempää mieltä!

    P.S. Tänne saa tehä pienen matkan kanssa ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh joo, en toki estä itseäni lähtemästä virkistysmatkalle miettimisteni takia. :) Oli vaan jännä kun tuli (taas) se tunne että "mä haluan matkalle!!" ja "se auttais niin paljon!" ja sitten pysähdyin miettimään sitä, että onko tää vain mun oppima pakettiratkaisu kaikkeen... Mutta ihan sama :D jos saan itteni sille virkistysmatkalle jossain välissä niin sen tilaisuuden kyllä käytän!

      Ja teille tullaan ilman muuta, sano vaan milloin ;)

      Poista
  2. Aina voi kokeilla, auttaako matkustaminen! Siispä Ghanaan, let's go! T. arvaa kuka (arvosana 10!)

    VastaaPoista