perjantai 27. syyskuuta 2013

Jotain sinistä

Ei, en ole menossa naimisiin. Ilmoitan kuitenkin asian, jota olen pähkäillyt kuin suurempaakin päätöstä.

Siitä on jo iät ja ajat, kun sain idean: haluaisin kirjoittaa blogia hengellisistä asioista, uskosta ja uskonnosta, mutta näistä asioista omalla nimellä puhuminen tuntui jotenkin riskaabelilta. Niinpä keksin: perustan erillisen blogin, jota pidän salanimellä, erillisellä sähköpostiosoitteella, mainostan vain blogilistalla tms. enkä mitenkään linkkaa tänne, facebookiin tai muuallekaan. Siellä voin sitten kirjoittaa sydämeni kyllyydestä, kunhan en vahingossa paljasta, kuka olen!

Jotenkin vain tuo ei ottanut tuulta alleen. Kai se tuntui ankealta, vähän valheelliselta, kun ei voinut omana itsenään toteuttaa itselle tärkeää projektia. Lopulta pääsin niin pitkälle, että perustin tuon blogin. Paha vain, että minulta eivät aina nämä tekniset asiat oikein suju. Sen sijaan, että olisin perustanut blogger-tilin, kuten yritin, perustin vahingossa google+ -profiilin. Jaahas. No, blogi kuitenkin syntyi.

Tekstiä ei kuitenkaan syntynyt. Kirjoitusideoita tuli ja meni, mutten päässyt vauhtiin. Niin se vain oli, ettei piilossa, salassa ja kätkössä kirjoittaminen tuntunut hyvältä.

Joten päätin tulla kaapista.

Mielestäni tässä yhteiskunnassa, jossa Jumalaan uskomista pidetään vähä-älyisenä ja akateemisesti koulutetun "pitää" hävetä uskoaan, tarvitaan sitä, että uskonasioista saa puhua, ihan omalla nimellä. Haluan puhua niistä ilman vähättelyä, piilottelua, häpeää ja salailua. Toisaalta en halua niitä kenellekään tuputtaa; minulla ei ole minkäänlaisia käännyttämisen tarpeita, enkä halua, että blogini "uskomattomia" lukijoita alkaa ahdistaa se, että yhtäkkiä alkaa tupsahdella tekstiä Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä (koska tiedän kokemuksesta, että kristinusko ja sen termistö voi ahdistaa, vaikka kirjoittaja ei sellaista tarkoittaisikaan aiheuttaa). Niinpä pidän uskonnollisen puolen erillään tästä (toki myös henkisiä asioita väliin sivuavasta) arkiblogistani, mutta linkkaan sen rohkeasti esiin tännekin. Lukee se, ketä kiinnostaa.

Valtamereen verrattuna siis käsittelee hengellisiä asioita, ei mitenkään tiukan kristillisesti, mutta kuitenkin myös avoimen kristillisesti. Yleisen elämänfilosofoinnin pidän tällä puolella, mutta jos aletaan liukua enemmän henkimaailman suuntaan, kirjoitan tuonne. Rajanveto tullee olemaan juuri niin epäselvää kuin miltä se kuulostaa. 

Onnistuin antamaan blogin kirjoitusoikeuden myös "oikealle itselleni", siis Pikku Square -tunnukselleni. Siinä en onnistunut, että olisin siirtänyt blogin käyttöoikeuden kokonaan "itselleni", tai siis, no, ymmärrättehän. Joten nyt blogiissa mainitaan itseni lisäksi salaperäinen haamukirjoittaja Siiri Sininen. Mikäs sen hauskempaa.

Niin että tuossapa tuo linkki nyt komeilee sivun yläreunassa otsikolla Hengellistä. Saa katsoa tai olla katsomatta.

Ja jos on ideoita, mitä tehdä turhalla google+ -tunnuksella, niin kertokaa! :D


Myöhempi huomautus: Valtamereen verrattuna on nykyään yhdistetty tähän blogiin. Hengelliset tekstit ovat siis tässä samassa blogissa merkattuna tunnisteella "hengellistä".

6 kommenttia:

  1. Kiinnostavaa, muistathan aina linkittää. En kenties kommentoi, mutta varmasti luen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linkki blogiin siis on tuossa yläpalkissa otsikolla Hengellistä. En varmaankaan linkkaile joka tekstiä erikseen joten kandee sieltä klikkailla tai vaikka lisätä tuo blogi erikseen lukulistalle! Mutta mukavaa kuulla että ainakin jotakuta kiinnostaa :)

      Poista
  2. Aika harmillista lukea että tunnet tarvetta piiloutua ja kirjoittaa salanimellä uskon asioista. Toissaalta mä sua täysin ymmärrän sillä niinkuin kirjoitit niin suomessa pitää melkein hävetä jos uskoo jumalaan. Tai sitten pitää ainakin uskoa omassa hiljaisuudessaan toisin kuin esimerkiksi itä afrikassa olet kummajainen jos et rukoile tai kiitä jumalaa ruoastasi... mielenkiintoista mutta pääasia että kaikilla on oikeus uskoa ja olla uskomatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, no sitähän minäkin aloin ajatella että ei se nyt niin voi mennä että itselle tärkeää asiaa pitää piilotella ja hävetä. Joten päätin tulla kaapista :) Ja kyllä tosiaan oli ihanaa toissa kesänä Ghanassa kun sanoin sunnuntaiaamuna että nyt mä lähden omaan kirkkooni niin se oli kaikille ihan normaalia. Ihannetilannehan oisi se että usko saa olla osa elämää ja näkyä mutta sitä ei tartte myöskään kenellekään väkisin tuputtaa. Ja kuten sanoit, kaikki saavat uskoa mihin haluavat (tai ei mihinkään) ei se tee kenestäkään parempaa/huonompaa!

      Poista
  3. Kun olin mieheni kanssa vielä Ugandassa tutkailimme faktoja Suomesta. Lukiessaan kohdan, jossa kerrottiin prosentteina suomalaisten kirkkoaktiivisuudesta kysyi hän "mitä ne loput tekee ja mihin ne uskoo?". Siinä olikin selittämistä. Kun Ugandassa kysytään missä kirkossa käyt, Suomessa kysytään kuulutko kirkkoon (josko sekään on aina "soveliasta").
    Hienoa, että uskallat kirjoittaa omasta uskostasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, aikoinaan Ghanassa kun en vielä kuulunut kirkkoon, alkoi aina se selittäminen kun kysyttiin "Do you go to church in Finland?" ...No, kun Suomessa ei oikein kukaan käy...

      Kiitos kannustuksesta ja kiva nähdä sut täällä!

      Poista