tiistai 25. helmikuuta 2014

Ihmiseni

Aikoinaan vanhan blogin puolella esittelin Ghanan ystäväni blogissa käyttämilläni lempinimillä. Nyt, kun ystävät tuntuvat vilahtelevan teksteissä taas tämän tästä, päätin esitellä heidät, jotka täällä Suomessa ovat minulle rakkaita. Tässä eivät luonnollisestikaan ole kaikki elämäni ihanat ihmiset, mutta ne, jotka todennäköisimmin tulevat joskus esiintymään blogiteksteissä. Ystävä, tunnistatko itsesi? (Afrobeibi-ihmiset eivät ole tässä listassa, kuten eivät myöskään blogitutut.)


Bestis - minua kaksi kuukautta vanhempi, rakas rakas ystävä, tuttu jo yläasteelta. Nimi on hieman harhaanjohtava, koska ei tosiystävistä kukaan ole "parempi" tai "huonompi"; helppouden vuoksi otan nyt kuitenkin vapauden käyttää tätä nimeä. Bestiksen kanssa olen aina jakanut kaiken; oman haasteensa nykyään asettaa se, että hän asuu yli tunnin ajomatkan päässä ja pyörittää lapsiperheen arkea; se ei kuitenkaan ole este, ainoastaan hidaste. Kummityttöni äiti ja tyttöni kummitäti.

Kämppis oli oikeastaan kämppis vain muutaman kuukauden ennen Watsonin ilmaantumista kuvioihin. Todellisuudessa hän on paljon enemmän, ja tämä(kin) nimi on vain helppoussyistä valittu. Kämppiksen olen tuntenut jopa Bestistä pidempään. Filosofointiseuraa ja vakkarikuski Bestikselle ajeluun.

Wanha Hyvä Ystävä on nimestä huolimatta uudempi ystävä kuin Bestis ja Kämppis - hänet olen tuntenut vasta kohta 13 vuotta... Huomaan että ystävyyttämme on todella vaikea kuvailla auki. Larpit, bileet, mitä oudoimmat sattumukset, läppävika, Kauhea Kankkunen.

Kultu - oho, mekin ollaan tunnettu jo ihan järkyttävän pitkään, jo yläasteen aikaisesta teatteriharrastuksesta. Yhdessä vaiheessa vain oli muutaman vuoden tauko, mutta niin vain elämä heitti meidät taas toistemme tielle. - Pitäisikö meidän siis muuttaa Kultulinnaan?! kysyi Kultu ja lähti Tampereelle. Kultun kanssa voin puida niin henkisyyksiä, Jeesuksen viikunavihaa, kuin sitä, kumpi voittaa, Gandalf vai Dumbledore.

Kolibri - tämä sirkuttaja ilmestyi elämääni maailman epätodennäköisimmässä paikassa, OKL:ssä. Epätodennäköistä se oli siksi, että opettajaopinnot eivät todellakaan ole meitä varsinaisesti yhdistävä tekijä. Muita sellaisia kyllä löytyy hengästyttävän paljon. Juuri Kolibri on vastuussa minun lempinimestäni (Pikku Square).

Prinssi - Jokaisella pitäisi olla oma prinssi! Prinssi luonnollisesti tuli kuvioihin silloin, kun oli vähän vaikeaa, ja pelasti minut. Yhdenlainen sielunkumppani, vaikka joissain asioissa ei sitten taas voidakaan toisiamme ymmärtää. Prinssi on myös se oopperaseuralainen, jota vuosia kaipasin elämääni. Eikä pelkkä seuralainen, vaan (vähintään) yhtä intohimoinen asian suhteen kuin minä. Viime viikolla Don Giovannin katsomossa aloimme molemmat äänettömästi spiikata mukana, kun luetteloaaria alkoi...
 
Pappi? - Hän varmasti vihaisi tätä lempinimeä - jos luet tätä, keksi itsellesi parempi! En vain keksinyt muuta, ja kun hän on pappi - no, koulutukseltaan, ei missään muussa mielessä. Ehkä juuri siksi nimi onkin paitsi periaatteessa totuudenmukainen, myös äärimmäisen ironinen. Pappi on uudehko tekijä ystävälistalla, mutta hänen kanssaan ystävyys lennähti heti hyvin syväluotaavalle tasolle.

Naapuri asuu, yllätys yllätys, naapurissani. Oikeasti. Ei samassa rapussa tai edes osoitteessa, mutta tuossa viereisessä talorykelmässä. Emme suinkaan ole täällä tutustuneet, vaan vuonna -06 aloittaessamme molemmat Ylioppilaskunnan Soittajien kakkosviulussa. Seuraavana vuonna hän mailasi minulle Ghanaan: "tääl on ihan kauheeta kun ennen oltiin yhessä ne huonoimmat mut nyt oon yksin"... :D Nykyään hän ei enää ole huonoin tai edes millään muotoa huono. Siksi arveluttaakin, että lupauduin vappukeikalle soittamaan hänen viereensä ties kuinka monen vuoden viulutauon jälkeen. Mutta joka tapauksessa: nykyään Naapuri (siskoineen ja joskus serkkuineenkin) vaikuttaa ennen kaikkea Watsonin ahkerana viihdyttäjänä ja minun saunaseuranani.

Kaima on etunimeltään sama kuin minä. Tutustuimme, kun hän jouluna -11 lähetti minulle sähköpostia: "Hei, kuulin ICYEstä että olet ollut Ghanassa Tämännimisessä Lastenkodissa vuonna 07-08. Olen menossa sinne ensi helmikuussa ja mietin voisitko kertoa siitä jotain." Vastasin: "Moi, olen siinä lastenkodissa parhaillaan!" - Tapasimme Suomessa ja sitten taas Ghanassa ja siinä sitä oltiin: ystäviä. Nykyään Kaima ilahduttaa minua vahtimalla Watsonia - palkatta..!

Karhunkaataja tuskin esiintyy blogiteksteissä kovin usein, mutta oli pakko ottaa hänet mukaan 1) koska hän on niin hyvä ystävä ja 2) koska hänellä oli valmiina niin hyvä nimi! (Minä olen hänelle Puluntappaja, by the way. Joskaan nimet eivät liity toisiinsa. Ja blogissa pitäydyn mieluiten edelleen Pikku Squarena...) KK on Kuusamon lahja pääkaupunkiseudulle, ja MINULLE! Koulutettu vyöhyketerapeutti, muuten. Jos joku kaipaa sellaisen palveluja, ottakaa yhteyttä minuun s-postitse! ;)

Tädit Ruskea ja Sinipunainen - rakkaat kuorotoverit ja W:n kummitädit. (Ortodoksiset sellaiset - Bestis miehineen ovat luterilaisia.) Miten he siihen päätyivät on oma tarinansa. Mutta vitsit, mikä tiimi he ovatkaan! Annoimme itsellemme tätikolmikon nimen Watsonin kirkotuksessa, minä olen siis se Vihreä...


Lisäksi minulle on kaksi siskoa, jotka meinasin ensin nimetä ammattiensa perusteella Kampaajaksi ja Teologiksi, mutta eihän se nyt käy. Nuorin on tietysti Kultapilli hoettuaan koko lapsuutemme "Kultapilli ensin!" päästäkseen ekana milloin mihinkin. Kuka tai mikä tuo Pilli on, ei taida olla vieläkään selvinnyt edes hänelle itselleen. Tuo pieni blondi kiitää yliopistolla, puhuu käsittämättömän nopeasti ja on koko ajan siinä sivussa tehokkaampi kuin minä uuvuttavimpinakaan aikoinani.

Keskimmäinen on Britney, vaikkei ehkä siitä riemastukaan. Mutta itsepä on kanssani heittänyt aiheesta läppää teini-iästä tähän hetkeen. Hän taas on tumma ja kaunis, tykkää salitreenistä (erityisesti aikaisin aamulla) mutta myös "epäilyttävistä" luontaisvalmisteista (kuten juotavasta savesta), ja meikkaa minut ja laittaa hiukseni tarvittaessa vaikka vuosijuhlakuntoon, sillä itse olen noissa asioissa aivan onneton.

Molemmat ovat aivan erilaisia kuin minä (ja silti joskus hämmentävän samanlaisia); niitä joille suutahdan paljon kavereita helpommin; tätä nykyä ihmeen ymmärtäviä ja aidosti avuksi jos minulla on vaikka paha olla; Watsonin palvovia tätejä - ja superrakkaita. (PS. Käytä matikkaa ja päättele, monesko lapsi minä olen!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti