lauantai 15. helmikuuta 2014

Outolempi: Räppiläppä

Ihan kuin se ei riittäisi, että jostain syystä en voi vastustaa Gandalf-vitsejä ja Kauhea Kankkunen -trilogiaa. Minulla on myös kolmas kumma rakkaus, ehkä oudoin kaikista. Jo yli kymmenen vuotta olen rakastanut hiphop/rap -aiheista huumoria. Ja siis äärimmäisen käytäntöpainotteista sellaista. Olisin varmaan ollut edellisessä elämässä räppäri, jos rap olisi tarpeeksi vanha musiikinlaji, jotta olisin ehtinyt kuolla ja syntyä uudestaan. Oliko vuonna -84 jo kunnon räppiä ja jengitaisteluja, joissa edellinen minäni olisi voinut kuolla? Tuskin.

No niin, asiaan. Niin uncoolia kuin se saletisti onkin, aion tehdä juuri sen, mitä ensimmäisen kappaleen perusteella pelkäsit: kertoa koko surullisenhuvittavan räppi-historiani.


Se alkoi lukiossa. Suomenkielinen räppi oli juuri lyönyt läpi ja oli naurettavinta mitä tiesin. Siitä huolimatta (tai juuri siksi) tein kaverilleni juurikin oman räpin, jolla kannustin häntä kertomaan tunteistaan ihastukselleen. Se perustui niiden kahden silloin pinnalla olevan suomiräppärin biisiin Kelaa sitä ja siinä oli ties kuinka monta säkeistöä. Muistan siitä yhä otteita:

Toi olkaa jo olla aika noloo
sun pitää vaa tarttuu sen ... kätee

Seuraava mahdollisuus räppäilyyn koitti uuden harrastukseni, larppauksen, parissa. Nyt seuraa monta nolonkuuloista juttua putkeen mutta huomatkaa kaksi asiaa: 1) itseironinen suhtautumiseni 2) MINULLA OLI HELKKARIN HAUSKAA.


Eli, minä ja Wanha Hyvä Ystäväni (okei, tuolloin vielä aika uusi ystävä) saimme päähämme mennä Harry Potter -maailmaan sijoittuvaan larppiin pelaamaan keitäs muita kuin Harrya ja Ronia. Kaveri oli Harska, minä Ron. Intellektuelleina nuorina ilmaisutaitolukion opiskelijoina keksimme hieman soveltaa hahmojamme. Harrysta ja Ronista tuli räppäyksen harrastajia. Kuinka ollakaan, Ron oli ilmeisesti jonkinlainen primus motor ja Harry kerrankin sidekick. Teimme peliä varten oman laadukkaan räpin, joka räppäyksen hengelle uskollisena oli juurikin v*ttuilutarkoitukseen tehty, eli haukuimme siinä Harryn arkkivihollista, Draco Malfoyta.

Esitimme pelissä räpin Dracolle. Se perustui Bring it on -elokuvan soundtrackilla olevaan kappaleeseen U.G.L.Y. (tekijänä tuntematon duo Daphne&Celeste), eikä kyseinen biisi vaatinut juurikaan muita muutoksia kuin että laulamisen sijasta huusimme sanat aggressiivisella räppimeiningillä. Dracoa onneksi larppasi kaverimme, mutta sen sijaan Hermionena oli aivan uusi tuttavuus. Jostain (melko käsittämättömästä) syystä hänestä kuitenkin tuli pelin jälkeen pitkäksi aikaa hyvä kaverini.

Räppärin urani lähdettyä näin koreasti  käyntiin päätin sitten teemabileiden ystävänä pitää teinihiphop-bileet. Olin tuolloin juuri täyttänyt 18, eli nyt puhutaan siis kypsästä aikuisesta huumorista. Kaikkien vieraiden oli kirjoitettava vieraslistaan räppi-nimensä, minä olin MC Muikku. Bileitä varten tein jopa oman "pitkäsoiton" nimeltä Teinin elämää - eli puolikkaan c-kasetillisen verran omia räppibiisejä. No, melkein omia: ne toimivat niin, että laitoin taustalle soimaan jonkin renkutuksen ja räppäsin siihen päälle. Esim. t.A.T.u.:n biisin Not Gonna Get Us päälle räppäsin oman teokseni Miehet on sikoja. 


Jostain syystä silloinen poikaystäväni ei oikein arvostanut räppärin uraani. Vaikka ko. poikkis luonnollisesti tippui kelkasta (toki aivan muista syistä... myös), räppiläppä oli ehkä hieman taka-alalla joitakin vuosia kenties kiinnostavampien asioiden ja hauskempien juttujen tieltä. En kuitenkaan ole päässyt eroon tästä oudosta taipumuksesta.

Oikeaa rap/hiphopmusiikkia en ole koskaan kuunnellut - ennen kuin ghanalaisen (ja nigerialaisen) afropopin myötä löysin myös joitakin korvaa miellyttäviä afrikkalaisia hiphop-artisteja. Ainoa asemansa suosikkinani vakiinnuttanut on Eazzy:


En oikeasti pidä rapmusiikkiin kuuluvasta "boastailusta" ja lesoamisesta (joka läpänheitossa on se paras osa) - periaatteessa. Mutta esimerkiksi nämä Eazzyn biisit vain ovat niin ... hyviä? Jotenkin vaan joo! Minä pidän. Tulen hyvälle tuulelle. On vaan hyvä meininki!




Eräs ystävä sanoi, että "toi on niin sun ghanalainen alter ego!" ... Jaa-a :D Mutta ehdottomasti kohteliaisuus.






No, takaisin siihen läppään. Koska olen Gandalf-vitsien ystävä, voitte arvata riemuni, kun eräs toinen ystävä taannoin kunnostautui kyseisten vitsien bongailussa netistä - ja löysi tämän:

I'll expecto my patronum on your face, you little snitch!




Miten minä sitten nyt näitä fiilistelen? Miksi yhtäkkiä sain tämän mahtavan idean jakaa nämä ehkä uskottavuuteni kannalta arveluttavat yksityiskohdat elämästäni julkisesti? Minun piti oikeasti kirjoittaa tänään oopperasta!

Noh, tiedättekö uuden suomalaisen sketsisarjan Siskonpeti? Se on laadultaan hieman epätasainen, välillä loistava ja välillä melko tylsä. Arvannette, kumpaan sarjaan tämä upea video mielestäni kuuluu:

Mitä sullon nois pusseissa?!



Totesin tänään (jossain pussibiisin ...hoilottamisen? räppäilyn? välissä) että nämä minun outouteni varmaan vaikuttavat siihen, että elämänkumppanin löytäminen tuntuu melko haasteelliselta. Toisaalta olen rasittavan kiihkomielinen maailmanparantaja, klassista tippa linssissä kuunteleva tunteilija ja henkisyyttä keskeisessä arvossa pitävä "uskis"; toisaalta kuitenkin tätä käsittämätöntä läppää aivan yhtä kiihkeästi rakastava urpoilija. En oleta, että mahdollisen puolison pitäisi olla samanlainen (oletettavasti mahdotonta), mutta luonnollisesti pitäisi olla sellainen, joka rakastaisi yhtä lailla molempia puoliani. Noh, kaikki on mahdollista, eikä mitään etsimällä löydy. Onneksi olen näin kolmenkympin kynnyksellä jo päässyt yli siitä teini-iän harhaluulosta, että ihminen tarvitsisi elämässään jonkin toisen puoliskon. Minulla ainakin on kaksi hyvin erilaista puoliskoa itsessäni jo ihan omasta takaa!

8 kommenttia:

  1. Ihks, voi sua ja sun räppiäs <3

    Naurattaa muuten toi loppukaneetti, koska just itse tänään mietin, miten kummalliselta varmaan vaikuttaisin jonkun randomin uusituttavuus-deitin silmissä. Mikäli sellaista siis olisi, köh. Olen tällä hetkellä ihan puilla paljailla, koska suht epävarmasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta olen törsännyt nyt alkuvuoden aikana melko suolaisen summan rahaa harrastuksiini, jotka omastakin mielestäni ovat vähän omituisia, mutta samalla ah niin ihanan antoisia. Vaikka se onkin sitä todellista onnea - tietää, mistä tykkää, ja uskaltaa tehdä/sanoa sen avoimesti, vaikka se ehkä vähän "naurettavaa" tai "noloa" olisikin. Koska se nyt vaan on niin kivaa, se antaa niin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, mä ajattelinkin, että KUKAAN ei takuulla kommentoi tätä tekstiä, koska ei vaan tiedä mitä sanoa tai ajatella - paitsi sinä :'D

      Oli vaan tapahtumat väärässä järjestyksessä, nyt muokkailin oikeampaan. Ei vaan voi muistaa kun siitä on NIIN KAUAN!

      Olet tietysti oikeassa: oikeaa onnellisuutta on se, ettei tarvitse teeskennellä mitään ja yrittää tehdä vaikutusta kehenkään. Ehkä huvittavaa, etten näe mitään estettä sille, että löytyisi joku joka pitää arvossa sinua ja outouksiasi kaikkine vivahteineen, mutta omalla kohdalla se tuntuu paljon epätodennäköisemmältä...

      Poista
  2. Haha, voi miten ihana päivitys! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos!! Olin siis väärässä kun kuvittelin että NYT tuli liian outo teksti jotta kukaan sitä uskaltaisi kommentoida. ;)

      Poista
  3. Yhdessä kommuunissa Jyväskylän Kauppakadulla asui aikanaan kolme nuorta naista, joilla oli aina joku teemaviikko päällä. Kerran se oli rap/hiphop. Siihen kuului tietenkin musa, muuvit ja nimet. Ystäväni oli MC Rampajalka, muita en muista. Se oli hyvä viikko se.

    Hiljattain Capen Aburassa valkoinen nainen ja musta mies intoutuivat esittämään freestyle rappiä, kun sähköt oli poikki (tai kreditit loppu). Musta mies rappasi twinkielellä ja valkoinen nainen tyytyi (tällä kertaa) vetelemään raflaavia lauluvälipätkiä. Että sellaista meillä...

    VastaaPoista
  4. hyviä uutisia! rap musiikki sai alkunsa 70-luvulla joten oot hyvin ehtinyt uudelleen syntymään räppäriksi :D t. linda

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh! Todellakin, tai siis oon kuollut räppärinä ja syntynyt uudelleen minuna. Mä niin näen jonkun bad ass räppärin joka delaa jengitaistelussa ja sen sielu leijailee äitini kohtuun.

      Poista