Syyskampanja

Puhuin viikonloppuna syksystä ystävän kanssa. Mietin sitä, teenkö itselleni vain hallaa kun omaksun negatiivisen asenteen tätä vuodenaikaa ja erityisesti lähestyvää talvea kohtaan. Ystävä antoi synninpäästön: pakkopositiivisuus ei auta. Ja niinhän se on. Tunnetilat on hyväksyttävä ennen kuin niille voi tehdä yhtään mitään.

Mutta jotain olisi nyt tehtävä. Aurinkoisina päivinä kun kävelen tuolla raikkaudessa kärryt edessäni, on aika kivaa. Maailma on kaunis. Mutta lukuisina hetkinä rintaa puristaa ajatus seitsemästä edessä olevasta kuukaudesta. Tunnen irrationaalista katkeruutta siitä, että Suomen kesä on vain aivan liian lyhyt ja kerta kaikkiaan riittämätön, kun taas talvi on aivan liian pitkä. Ja pimeä. Ja kylmä. Ja pitkä, sanoinko jo? Irrationaalista katkeruus on siksi, että sillä ei ole järkevää kohdetta. Kenelle tai mille oikeastaan olen katkera, ja mitä saan sillä aikaiseksi? En mitään.

En kuitenkaan halua myrkyttää itseäni seitsemäksi kuukaudeksi: manata esiin huonoa mieltä ja syödä läsnäoloa valituksella. Viime talvena kokemaani ahdistusta auttoi valtavasti minun ja erään toisen ystävän itselääkitys: teimme listan meitä piristävistä asioista, ja aloimme tehdä niitä. Joka päivä ja joka viikko. Se auttoi välittömästi.

Nyt siis pitäisi kehittää ohjelma, jolla talvesta tulee miellyttävämpi. Viikonloppuna sanoin kaverille aloittavani syyskampanjan: alan keksiä asioita, mitä tahansa, syksyn piristykseksi. Laajennan sen täten talveen, aloitan nyt, ja pyydän ideoita keneltä tahansa tätä lukemaan osuneelta. 

Tässä tähän mennessä kasaan saamani hajatukset:

- Päiväretket toisiin kaupunkeihin. Kaksi jo sovittuna, toinen kaverin kanssa ja toinen sellaisen luo.
- Lupa muistella Ghanaa. Saattaa tulla näkymään blogissa (täällä ja ehkä myös hiljaisuudesta kärsineessä Aluguntuguissa).
- Lupa unelmoida. Ghanasta pääosin.
- PAKO tammikuussa??? Minne??? *
- Lisää tilaa hengelliselle elämälle, joka on jäänyt vähän vauva-arjen jalkoihin.
- Joku ihana hoito jossain kohtaa talvea
- Meditointia mahdollisimman usein, parantaa mielialaa...
- ...ja mahdollisesti joogailua Watsonin päiväuniaikoina? Vauvajooga?
- Joulusta nauttiminen
- Kirjoittaminen. On pari omaa projektia ja tietysti blogi. Eli saatan näpytellä tänne vähän aiheiden vierestäkin, jos se minua piristää.
- Kuoroperiodit, hoitaja Watsonille...
- ...ja voisin muutenkin pian ottaa jonkun Oman Illan, juoda ystävän kanssa lasin punaviiniä ja antaa mummin huolehtia tuosta yhdestä muutaman tunnin ajan. Ja toistaa tämän tarvittaessa.
- IHMISET. Paitsi vanhat ystävät, myös uudet tuttavuudet.


* Tammikuu on jo vuositolkulla ollut minulle vuoden vaikein kuukausi. Se on aivan lohduttoman pitkä ja pimeä. Maaliskuu on toiseksi pahin.  Sen vuoksi talvi painaa minua niin raskaasti: koska se ei suinkaan helpotu kuluessaan eteenpäin, vaan raskain osa on jälkipuolisko. Siksi kaipaan erityisesti piristysvinkkejä juuri tuonne joulun jälkeiselle puolelle talvea.

Päätin jo kerran, etten lähde tänä talvena ulkomaille, vaan säästän rahat Ghanaan. Tämä on uudelleenmietinnässä, sillä toistaiseksi ainoa idea tammikuusta selviytymiselle on ajatus paosta. We will see.

Minä siis hyväksyn syksyn ja talven aiheuttaman laskusuhdanteen, mutta yritän sen murehtimisen sijaan keskittyä näihin asioihin. Ja niitä tarvitaan lisää, 7kk on pitkä aika. Pliis, kaikki kynnelle kykenevät: auttakaa minua selviytymisvinkeillä! (En shoppaile, paitsi satunnaisesti kirppareilla, enkä tee käsitöitä, just for the info.)

Kirjoittamista buustatakseni teen myös jotain, mitä en ikinä ennen: kysäisen, olisiko jollakulla tätä lukevalla jotain toiveita / ideoita / kirjoitusvinkkiä aiheiden suhteen, siis jotain, mistä haluaisitte minun kirjoittelevan? Saa ehdottaa, en takaa toteutusta. (Niin, ja ehdotuksia saa toki tehdä myös noita yläpalkin kahta muuta blogia koskien, jos niikseen tulee.)

Nyt komentaja Watson vaatii minua luokseen. Arrivederci!