maanantai 3. helmikuuta 2014

Kierrätyskämppä

Projekti Eikoskaan: SISUSTUS

 

Yksi tärkeimmistä ns. ideologisista valinnoista minulle on, että en ostaisi juurikaan uutta. Ei uusia vaatteita, tavaroita, koruja ja niin edelleen - ei myöskään huonekaluja, eikä varsinkaan "sisustustavaraa".

Suurin osa ihmisistä sisustelee ne "välttämättömät" hankinnat käymällä Ikeassa. Minäkin kävin siellä kerran, vuonna 2006 muuttaessani ensimmäiseen yksinomaan vain minun omaan kämppääni. Toista kertaa en mene. Ikea on viimeinen paikka, josta hankkisin mitään, ihan jo sen epäekologisuuden/eettisyyden (minusta ne ovat yksi ja sama asia) takia, sekä tietysti siksi, että Ikea-kalusteet näyttävät samalta joka kodissa. Minulla myös on huonoja kokemuksia niiden laadusta (esim. yksi kaappi hajosi käsiin).
(Sivuhuomautus: Minulle on turha tulla perustelemaan, miksi juuri sinulla "on oikeus" shoppailla Ikeassa - jos shoppaat niin shoppaat, se on sinun valintasi, mutta minua ei kiinnosta kuulla siitä.)

Kun sain vuosi sitten tietää olevani muuttamassa n. 11 neliön huoneesta 62 neliön kolmioon, tajusin olevani haasteen edessä. Käydessäni katsomassa asuntoa totesin, että käytössä olevat tavarani riittäisivät ehkä yhteen huoneeseen, ja varastossa olevatkin kenties korkeintaan toiseen. Luulin joutuvani väkisin ostamaan uutta, mutta päätin kuitenkin ensin yrittää muita reittejä.

Se kannatti. Olen joutunut ostamaan tähän asuntoon tasan yhden uuden huonekalun ja pari pienempää juttua. Kaikki muu on suurimmaksi osin ilmaisena perittyä, varastossa seissyttä tavaraa, sekä muutamia kirppislöytöjä. Haluan myös korostaa, etten tunne eläväni missään jätelavalla, vaan koen saaneeni (lahjaksi!) kodin, joka ei ehkä ole viimeisten trendien mukainen, mutta minusta kaunis ja minun näköiseni. Mikä on ihan hyvin ottaen huomioon, että kaikki tavara on toisilta perittyä.

Asiaan: kerron teille, mistä kamppeeni sain. Jos vaikka joku löytäisi listalta hyvän vinkin. Jos ei, niin ei. Kuvituksena niitä varsinaisia sisustuksellisia yksityiskohtia, koska en halua esitellä koko kotiani kuin naistenlehdissä konsanaan. Suurin osa on lahjaksi saatuja, rakkaudella käyttöön otettuja, tähän kotiin sopivia. En koskaan toivo lahjaksi materiaa (päin vastoin), mutta välillä niitä silti tulee, ja nämä ovat olleet juuri kohdallaan. Kuvien laatu on sama kuin puoliälyttömän puhelimeni: riittävä minulle :'D


Seinällä W:n lahjaksi saamia tossuja ja Muchan juliste



Olohuone

 

- Sohva ja nojatuoli (samaa sarjaa), matto, pöytälamppu, pikkupöytä ja stereotaso perhetuttujen varastosta
- Kirjahylly ja toinen pikkuhylly vanhempien varastosta (käytössä jo 10 vuotta)
- Keinutuoli tädin varastosta (ja lampaantalja hierojaltani; se oli menossa kirppikselle, ja hän antoi sen minulle W:n synnyttyä)
- Stereot vanhemmilta, joilla olivat käyttämättöminä
- Cd-torni serkun eteenpäin antama
- Kattolampun löysi isäni taloyhtiöni roskisten luota juuri ollessaan lähdössä ostamaan minulle uutta lamppua, koska reissu kierrätyskeskukseen ei tuottanut tulosta. Tässä yksilössä oli jopa toimivat energiansäästölamput valmiina.



Roikkuvan lyhdyn sain lahjaksi pomoltani jäädessäni äitiyslomalle.


Makuuhuone

 

Sänky on minulle aikoinaan uutena ostettu (taisi olla vuonna 2008). Se on ihan hyvä, mutta liian pehmeä. Jos jollain on 120-leveä jämäkkä sänky käyttämättömänä, vinkatkaa ;)

- Kirjoituspöytänä isän vanha tietokonetaso (myös tuoli on ostettu uutena - vuonna 1999!)
- Tumma kaappi edesmenneen isoisovanhemman, "Elsa-mummon" tms. peruja
- Watsonin sänky lainassa ystävältä
- Matot kirppislöytö (2 pientä valkoista mattoa muistaakseni 4e)
- Bassojakkara (toimii tällä hetkellä vaatepuuna) on RSO:n vanha, ystäväni uudelleen verhoilema, ja toivottavasti pääsee vielä oikeaan käyttöönsä!
- Lamppu perhetutuilta


Tyyny oli joululahja äidiltä.


Lapsenhoitohuone

 

- Vieraspatja (runkosellainen) on tutulta, joka sai ystävältään tämän kaikki huonekalut pitkään (ehkä ikuiseen) lainaan, sekä luvan antaa niitä muiden käyttöön. Samoin matto sekä kaunis pöytälamppu, joka ei sitten valitettavasti toiminutkaan, mutta tämähän on sisustuspostaus ja toimimaton lamppu jos mikä on SISUSTUSelementti!
- Samasta lähteestä on muuten myös pieni laatikollinen "avainpöytä", joka on oikeastaan olkkarin puolella
- Hoitopöytä ystävältä
- Kukkapöytänä toisen ystävän kirjoituspöytä, joka ei tällä hetkellä käytössä hänellä, vaan lainassa minulla
- Uudenveroinen musta kaappi/hylly oli  jätetty naapurissa asuvan ystäväni rappuun kera lapun: "Saa ottaa!". Otimme ja roudasimme tänne.
- Lamppu perhetutuilta


Mekot seinäkukkasina.


Keittiö

 

- Pöytänä on vanha tuvanpöytä jostain äitini suvusta
- Tuolit: 2 tutun ulkomaille muuttaneen ystävän, 2 löytyi niin ikään tuolta roskisten edestä
- Watsonin tuoli ystävältä
- Astiat lähes kaikki kavereiden/sukulaisten varastoista, muutamia lahjaksi saatuja
- Jalkalamppu on ainoa isompi esine, joka tänne on ostettu uutena.


Naamion sain vaihtokaupoissa teini-ikäiseltä veistäjäpojalta aikanaan Ghanassa, siitä taisin kirjoittaakin.


Vessa ja eteinen

 

- Vessan matot olivat murheenkryyni, kunnes naapuri-ystävä löysi kaksi hyväkuntoista pikkumattoa jälleen kerran taloyhtiömme roskiksilta. Yhden lisää bongasin kirppikseltä.
- Suihkuverhon ostin uutena. 
- Eteisen matot minulla on ollut ties miten pitkään. Yhden maton lisää eteiseen ja toisen vessaan ostin Tiimarin konkurssialesta.
- Eteisen jakkarat ovat siskoni vanhat.


Tuliainen Italiasta




Jonkun mielestä voi kuulostaa karmivalta huolia käyttöön esimerkiksi roskisten luota löytyneitä esineitä. Huomautus: en ole mikään hamsteri, joka haalii kaiken, mitä tuolla pyörii. Taloyhtiöllämme on outo traditio, että ihmiset jättävät hyväkuntoista (ja toki myös huonompaa) tavaraa jatkuvasti roskisten luo (en tajua, mikseivät vie kierrätykseen tms, mutta kai he a) luottavat siihen, että joku huolii b) elävät kertakäyttökulttuurissa). Jos ottaisin sieltä kaiken, en enää itse mahtuisi kämppääni. Löydöt ovat siis todellakin valikoituja.

Myös sukulaisilta ja tutuilta olen saanut sitä, mitä olen tarvinnut. Paljon tarjottua tavaraa olen torjunut. Vinkki: Ei käytössä olevia, mutta täysin käyttökelpoisia huonekaluja on ihmisten varastot pullollaan. Jos etsit jotain, on todella sen arvoista kysäistä ensin, josko joltakulta löytyisi. Vastaan voi tulla aarteitakin, ja usein täysin ilmaiseksi.


Isoäitini antoi meille kauan sitten Wienistä käytettynä hankkimansa ikonin, kun Watson syntyi.



Miksi huolia käytettyä, kun voisi itse valita uutta?

  1. Rahan säästö, du-uh
  2. Ympäristön säästö. Kerskakulutus on tyhmintä, mitä tiedän, enkä voi ymmärtää kertakäyttökulttuuria
  3. Irti materiasta -ajatus. Minä koen vahvasti sen, että mitä enemmän elämä pyörii tavaran ympärillä, sitä huonompi on henkinen vointi. Jotenkin ostaminen ja omistaminen tukehduttaa. Joku voisi luulla, että jouduin miettimään kaikkea entistä enemmän, kun minulta puuttui niin paljon tänne muuttaessa. Väärin! Kaikki kamppeet löytyivät nopeasti ja kivuttomasti, ja paljon vähemmällä omistautumisella kuin jos olisin lähtenyt tekemään shoppailukierrosta. Materia vei, ja vie, paljon vähemmän tilaa elämästä. Näin siis minun kohdallani, en tuomitse niitä, jotka kokevat asian toisin.

Nyt minulla on haussa korkeampi kukkapöytä - ikoneille, jotta ne pysyisivät turvassa pian pystyyn kampeavalta Watsonilta ja jotta voisin jatkossakin polttaa tuohusta... Jos jollain lojuu nurkissa niin meitsi tulee hakemaan! 

6 kommenttia:

  1. Hunajaa korvilleni. Ihanaa, että tavaranpaljous ei ole kaikille se ykkösjuttu (eikä Ikea). Koti syntyy, sitä ei tehdä - on myös minun motto. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilahduttavaa saada komppaavia kommentteja :) Hunajaa MINUN korvilleni! :)

      Poista
  2. Yksi kaveri pisti kerran fb-seinälleen viestin, että "mitäs teiltä kaverit löytyisi, pitäis saada kämppä sisustettua", ja kyllähän sieltä löytyi, voi että!

    Itse ostelen kyllä kaikkea pientä kirpparilta, myönnän. Viime kesänä keräsin kierrätyskeskusesta niin paljon roinaa meidän ison parvekkeen sisutamiseen, että syksyllä tavaroita varastoon pakatessani otin oman käden oikeudella toisenkin varastokopin käyttööni, muuten ei olisi vain mahtunut. Toisaalta, jos saa yhtään selitellä, niin alkuperäinen varastomme on täynnä tyhjiä pahvilaatikoita.

    ps. Jestas miten hyviä löytöjä olenkaan tehnyt HOASin roskakatoksen vierestä! Henk.koht. kokemuksella voin kuitenkin myös kertoa, että kannattaa välttää esimerkiksi juuri patjoja - joku on saattanut käydä vaikkapa Ghanassa ja tuoda mukanaan paikallisia verenhimoisia bed bugseja, jotka ovat valloittaneet koko patjan - ja kohta kotisi jollet ole varovainen! ;) (not nice, tiedän).

    Ja uskon että monet ulkomaalaiset yksinkertaisesti luulevat huonekalujen dumppaamisen roskakatokselle olevan täysin luvallista, sitä kun opiskelija-asunnoissa harrastetaan niin paljon. Yksi tekee, muut seuraavat perässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En paheksu kirppisshoppailua :) sorrun siihen itsekin materianvälttämisaikeista huolimatta melkoisen usein. Enemmän tosin vaatteiden kuin sisustusjuttujen kanssa, ehkä se on sitten se muotipostaus... :'D

      Juu käytän kyllä maalaisjärkeä, en ottaisi patjaa enkä varmaan edes pehmeää tuolia tms. WC:n matot olivat käteviä kun ne saattoi pestä koneessa ennen käyttöönottoa. Mutta tosiaan ihan kunnon kierrätyskeskus nämä HOASin roskikset! :D Ilahduttavan usein sieltä myös häviää hyväkuntoisen näköistä tavaraa, joten voi olla jopa parempi kuin kaatikselle menevä jätelava...

      Poista
    2. Joo, paras oli sellainen kun tulin tossa syksyllä jostain kotiin ja mietin että mistäs saisin vaipoille ja lasten kirjoille jonkun kätevän korin, ja ta-ta-daa! : kaksi kivan näköistä bambu-mitälie-koria odotteli minua roskisten vieressä :D "Thanks!" Sopivat kuin nakutettu.

      Poista
  3. Patja-pistos sydämessä ... :D.
    Eettinen ostos on myös ostos joka kestää pitkiä aikoja. (Nimim. uudet patjat koko perheellä). :)

    VastaaPoista