lauantai 18. huhtikuuta 2015

Ei-edelleenkään-ruokablogi: Pikku Squaren raakasuklaataatelitoffeemarmeladikonvehdit + Watsonin bonus

Ryhdyin tekemään herkkuja Kiitos Hyvää -kirjan ohjeella. Halusin kokeilla suklaakarkkeja, joihin ei tulisi mitään makeutusta - siis minkäänlaista sokeria, hunajaa, agavea, steviaa tms.

Kirjasta löytyi ohje jonka nimi taisi olla jotain tyyliin Pähkinätoffeekonvehdit. Minulla ei ollut kaikkia tarvittavia aineita, joten päätin tehdä yksinkertaistetun version: pelkät toffeekonvehdit.

Koska olen Pikku Square, ei tämä taaskaan mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Kookosöljyä ei ollut tarpeeksi, joten puolitin alkuperäisen reseptin, paitsi veden määrän, jota laitoin maksimin, koska tehosekoittimeni on niin huono.


Täytteeseen tuli siis:

7-8 pehmeää taatelia
1 rkl kookosöljyä
yli 5 rkl vettä (liikaa)
0,5 tl vaniljajauhetta
0,5 tl ruususuolaa

Vettä sitten lisäsin varmaan vielä toiset 5 rkl, koska ei meinannut blendautua. Se oli virhe. Ongelma ei ollutkaan veden määrä vaan se, että mössöä oli sekoittimessa niin vähän, että kiinteää kun oli, se roiskui nopeasti pois terästä ja jäi sekoittimen seinustalle. Jos sitä olisi ollut enemmän, se olisi ehkä blendautunut paremmin. Lisäksi huonoon sekoittimeeni laitettuna taatelit olisi ehdottomasti kannattanut kuoria. 

Ei se silti täysin pieleen mennyt. Mössöstä lusikalla annostelemani pallot laitettiin pakastimeen jähmettymään (n. 15 min); liian veden takia se jäi kovin löllöksi, mutta se ei tuhonnut kaikkea.


Raakasuklaakuorrutteeni oli yksinkertaisuudessaan

0,75 dl sulatettua kaakaovoita
0,75 dl raakakaakaojauhetta

Tämän levitin pallojen päälle miten parhaiten taisin. Koska pallot eivät meinanneet pysyä kasassa, suklaadipin levitys oli melko hankalaa, mutta laitoin sitä ensin pallojen päälle, annoin suklaan jähmettyä hetken jääkaapissa, käänsin ne, ja sitten tein toisen puolen. Sen jälkeen laitoin ne taas pakastimeen tai ehkä jääkaappiin jähmettymään, en nyt muista.


Kun tsekkasin kaakaovoin ja -jauheen suhdetta kirjasta, Watson, joka ei ollut innostunut taatelimössöstä (sain kerrankin itse nuolla lusikan, toisin kuin pääsiäisenä, jolloin hän istui lattialla kaapien raakaleivostaikinaa suoraan purkista ja sanoi iloisena: "Leivosta!") näki kuvan raakasuklaapaloista kirjan sivulla.

"Toi! Toi!"

Lupasin tehdä hänelle oman pienen suklaan. Joten kun kuorrutteesta jäi vähän yli, lisäsin siihen juoksevaa hunajaa ja jäädytin Watsonille pienen suklaalevyn. Hän tykkäsi siitä todella paljon.


Karkkieni ainoa ongelma on niiden huono koossa pysyminen (ei koske W:n suklaata, toim. huom.) mutta se ei haittaa, koska ne kuitenkin otetaan astiastaan ainoastaan syötäviksi. Maku siis onnistui todella hyvin. Taatelitäytteen salaisuus ovat mausteet: vanilja ja suola. Niiden ansiosta se ei maistu pelkältä taatelilta, vaan ihanalta karkkimassalta.

Liika vetisyys aiheutti sen, että toffeen sijaan tai ainakin lisäksi konvehtien sisustasta tulee mieleen marmeladi. Mikä ei ole mitenkään huono. On aika siistiä syödä karkkeja, jotka ovat suklaata, toffeeta ja marmeladia, eikä niissä ole mitään lisättyä makeutusta. Taidankin mennä hakemaan jääkaapista loput. Ja tehdä ensi kerralla kaksinkertaisen annoksen.

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Laita vähemmän vettä ja kuori taatelit :D Kerro sit miten meni...

      Poista